luukku 15

Luukusta 15 paljastuukin Kidin tevehdys matka.
Olin perjantain ja lauantain välisen yön Ainolla yötä. Lähdimme kohti Lahtea hieman kymmenen jälkeen aamulla. Matka sujui hyvin ja kävimme Hololan kohdalla syömässä. Emme olleet varmoja reitistä tallille, joten kysyimme ABC:n myyjältä neuvoa ja tämä neuvoi aivan päin mäntyä. Menimme kevyet 6 kilometriä väärään suuntaan. Noh Ainon äiti soitti Eerikalle ja Eerikan äiti neuvoi meitä ja löysimme vihdoinkin perille. Kun pääsimme ulos autosta veimme Eerikalle joulumuistamiset el isuklaat ja menimme hakemaan Kidiä tarhasta. Kidi vietiin talliin varustettavaksi. Kidi oli tallissa yksin ja oli sen takia hyvin stressaantunut. Hieman uhitteli takasillaan luimisteli ja hötkyili. Eerka laittoi kidille suitset ja vei kidin kentälle, jossa Kidi satuloitiin.Kidi oli Eerikan mukaan karmella tuulella ja kertoi Kidin käyttäytyvän yleensä paljon paremmin. Kidi on vanhojen tapojensa orja joten vieläkin potkii takasillaan sun muuta, mutta tilanne oli jo menossa parempaan suuntaan.
Kidin satuloituaan Eerika hyppäsi kidin selkään ja käveli kymmenisen minuuttia. Eerika hyppäsi alas ja Aino yritti mennä selkään, mutta Kidi potki takasillaan reippaasti, joten aino ei uskaltautunut selkään. Noh minä sitten sain Ainon kypärän lainaan ja menin seisomaan kidin viereen jakkaran päälle ja Kidi uhkaili takasillaan. Noh minä laitoin jalkani jalustimeen ja menin selkään. Olen sen itsekkin todennut ettei minulla ole itsesuojeluvaistoa, enkä pelkää Kidin takajalkoja. Kidin uusi satula oli mahtava. Satula sopi täydellisesti Kidin selkään, eikä se painanut mistään. Eerika oli tehnyt mahtavaa työtä sillä Kidi liikui upeasti. Kun Eerika oli purkanut Kidin ja vienyt tarhaan lähdimme tallilta. Todella hyvä maku jäi tallista ja Kidin voinnista.