Hyppyjä pakkasen laskettua

Pakkanen oli laskenut alle 10 ja Hugolla oli lähes tuliterät kengät, joten pitihän päästä ottamaan vähän hyppyjä. Aluksi äiti lämmitteli Hugoa ja homma meni oikein nätisti, vaikkakin hieman laiskasti.

Sovimme äitini kanssa, että minä otah Hugolla muutaman hypyn ja tultiin ehkä 20 cm korkealle ristikolle vasemmasta kierroksesta. Tuloksena oli liinat kiinni ja hämmentynyt katse ristikkoa kohden. Uudella yrityksellä korjasin vähän pohkeen tukea ja äden tukea ja päästiin yli. Toiseen kierrokseen sama ja olin todella tyytyväinen.

 Tulin alas jä äiti nousi ratsaille ja otti ensin vähän laukkaa uraa pitkin. Tämän jälkeen otti hypyn ristikolle, joka onnistui mainiosti. Lähestyminen oli hieman omalaatuinen, koska äitini ei ole ikinä juurikaan hypännyt. Hugo oli varsin innokas, mutta oli käsissä ja huolehti täysin ettei tätiratsastaja joudu maistelemaan lunta.

Toisella hypyllä Hugo otti raville, muttei se suuri synti ole. Syynä oli varmaan pienoinen arvuuttelu ponnistus paikasta.

Seuraava hyppy tuli hieman kaukaa tai no todella kaukaa ja äitini pysyi moitteetta satulassa. Loput hypyt onnistuivat todella hyvin molempiin kierroksiin tällä pikkuiselle ristikolle. Pienistä on hyvä aloittaa ja edetä suurempiin, kun kaikki alkaa olla kunnossa.

Tämän jälkeen nousin itse satulaan ja  otin muutaman hypyn samaiselle ristikolle, mutta nyt katsoin taas että hevonen hyppää sieltä mistä minä pyydän. Kiinitin huomiota myös siihen miten se vastaa lähestyessä apuihin eli kuunteleeko se mitenkään.

Saatiin ihan kivoja hyppyjä, joten nostettiin pystyksi. Muutama ensimmäinen lähestyminen oli sellaisia että jouduin tuomaan varsin varmasti sitä, jottei meille tule kieltoja. Pian löytyi taas Hugon perus lähestymiset ja innokkuus esteille tulossa. Saatiin muutamat todella hyvät hypyt ja nostettiin estettä kahdella reijällä, jonka jälkeen se oli noin 60-70 cm.

Tässä kohtaa otimme kaksi keiltoa vasemmalta, koska este olikun yhtäkkiä hevosen mielestä valtava aj minä toin hieman huonosti. Ongelmana oli se, että jätin tukematta jalalla tarpeeksi ja päästin sen tulemaan hieman liian pitkänä.

Korjattiin asia ja alkoi hyppy luistaa tai noh..

Pääsimme yli, mutta ensin tuntui selkään, että matka tyssäsi esteen eteen. Hugo päättikin olla rohkea poika ja hypätä, joten voitte kuvitella kuinka pahasti olin ulkona hypystä.

Homma parani vihdoista viimein ja paikat alkoivat osua suurinpiirtein kohdilleen. Hugo oli innoissaan ja hyvin lämmennyt, joten Hyppääminen oli totta kai mukavaa.

Hanki sekoilua

Maastoiltiin Suht pitkä matka, jotta päästiin leikkimään hankeen. Pakotin/pyysin (miten kukin haluaa sen lukea) isäni kamera mieheksi. Pakkasta oli kiitettävästi, mutta pörhe pikku ruuna porhalsi iloisesti.

Lähdettiin maastoilemaan ja tien ylitys meni kuin vanhalta tekijältä. Ohitsemme ajoi asuntoauto, josta Hugo ei sanonut mitään vaan pysähtyi rapsuttamaan etujalkaansa.

Ensimmäinen raviin lähtö meinasi lähennellä laukkaa. Istunnalla himmaa ja aavistus ohjasta niin mentiin vain reipasta ravia. Varsin verkkaisesti se kulkikin parin kilometrin matkan.

Isä jätti auton parkkiin ja tuli mukaan. Lähdimme vahingossa väärälle tielle, joten isä sai hieman lisä liikuntaa. Löydettiin suunnitelemallemme paikalle ja päästiin katsomaan pitä Hugo tuumaa vähän syvemmästä lumesta.

Ensin käveltiin ja varmistettiin ettei pohjassa ole ikäviä yllätyksiä. Otimme hieman ravia ja tällä halusin varmistella että onko mitään mahdollisuuksia, että poika pysyy hanskassa. Ravissa pisteltiin ihan reippaasti eikä laiskan pulskeasti ja laukassa mentiin reippaasti, mutta hallitusti.

Kokemuksena tämä oli mielenkiintoinen, koska Hugo ei ole joutunut ennen hanki treeniin, mutta kyllä se viihtyi. Iloisesti meni kuitenkin vielä kotiin päin, ettei herra ihan piiputtanut. Hauskaa oli, joten suosittelen kaikille!

Vuosi 2015

Vuosi 2015 meni vauhdilla paljon hevostelua ja toiseen asteen koulutukseen hakua. Vuoteen 2016 on siirrytty satoja kokemuksia rikkaampana. Asioita on opittu ja ilon ja surun kyyneleetkin nähty. Hevonen ja rakkaat kaverit ovat edelleen maisemissa. Uusia ystäviä löydetty, vanhoja menetetty ja tuttavista tullut kavereita. Olen saanut tutustua moniin hevosiin ja nähdä ystävien kehittymistä hevosten kanssa.

Tammikuu

Äiti kävi ratsastamassa kerran ja koko kuukausi oli lähinnä liikuntaan palauttelua, kun oikea etujalka oli ollut lievästi epäpuhdas. Varoen treenailtiin ja katottiin auttoiko lepo jalkaan. Onneksi auttoi ja kokeiltiin kuun lopussa pikku esteitä(todella huikeaa 20 cm ) 

Helmikuu

Puomitreeniä ja tehtiin edelleen pikkueste treeniä, tosin kaarevalla linjalla. Hevonen oli sileällä tosi kiva, mutta Kentän kunnon takia oli hono vaatia mitään kun se oli kova ja epätasainen ajoittain ja siihen tuli syvä ura... Mutta tollon Hugo oli kivan tuntuinen pitkästä aikaa. 

Maaliskuu

Käytiin tiellä köpettelemässä koko kuukausi, koska kenttä oli iha lillua. Hugo tunnetusti vihaa kastaa kavioitaan lätäköihin ja kuraan, joten se ei liikkunut millään lailla rennosti kurassa. Maastoilu tekee aina hyvää, mutta kyllästyy herkästi... 

Huhtikuu

Äiti kävi ratsastamassa ja yhteistyö tuolla kaksikolla alkoi olla suorastaan loistavaa. Kenttä alkoi olemaan ok ja kuiva, joten päästiin hyppäämään ja kokeiltiin 80 cm okseria ja hyvinhän se meni. Sleällä oli astittavissa pientä kehittymistä taipumisen puolella.

 Toukokuu

 Päästiin kiitettävän hyvin hyppäämään ja edistyttiini lähestymisissä. Hugo alkoi luottamaan siihen että minä tuon ja se kuuntelee mistä MINÄ haluan sen ponnistavan. Hypätiin meidän ensimmäinen 90 cm ja olin niin ylpeä pikku ruunastani. Minun ymmärrykseni mukaan sillä ei ole 90 cm menty ikinä. Rohkeasti hugo kokeili ja hyppäsi puhtaasti, vaikka kuski hieman puuhaili omiaan.

Kesäkuu

Tehtiin sileällä suuri harppaus ja hevonen alkoi ravissa löytämään sitä, kuinka hän voi kulkea pää alhaalla. Esteillä hevonen oli ponnistusvoimaltaan hieman aikaista parempi, mutta hieman innokas ja lähestymiset olivat heikkoja. Hevonen hieman epäröi sitä osaanko tuoda sen hyvään ponnistus paikkaan.

Heinäkuu

Hugo pääsi laitumelle ensimmäistä kertaa aikoihin ja paikkana oli tottakai Betyn luona. Koulukiemuroilla saatiin vähän ryhtiä ja päästiin isolle hyväpohjaiselle kentälle hyppäämään ns. oikeita puomeja ja esteitä vieläpä pelottavissa väreissä. Hypättiin Betyn luona 90 ja kotona jatkettiin samalla linjalla. Hugo sai tosin kaviopaiseen, joten sitä piti hoitaa.. Se onneksi parani moitteettomasti.

Elokuu

Heinakuun ryhti jatkui sileällä ja raviin saatiin aavistus liikettä. Laukassa saatiin mukavia nostoja ja hevonen oli hieno ja kuuliainen. Kentän uusi hiekka pölisi vaan valtavasti, mikä oli pääasiassa ärsyttävää. ei ongelmia noin niinkuin muuten.

Syyskuu

Tehtiin paljon puomi juttuja ja Hugo hokasi aika hyvin, kuinka siellä välissä oikein toimitaan. Kokeiltiin myös kaulanarulla menoa ja se onnistui superhyvin. Laukan nosto oli hieman hakusessa, mutta löytyi sekin.

Lokakuu

Hugo loukkasi tarhassa ja oikea kyli kipeytyi kokonaan ja sitä saatiin taas parannella. Suurin asia oli että Hugo muutti uuteen talliin, jossa viihtyy moitteettomasti. Hugo kotiutui todella nopeasti ja tottunut uuden tallin aikatauluun hyvin. Mentiin aika pitkälti kentällä/parin km lenkkiä hiljaisella tiellä, missä on kaksi mäkeä. 

Marraskuu

Alettiin ottaan kaikkia askellajeja kentällä kun oikea kylki alkoi olemaan normaali ja käytiin pienillä maasto lenkeillä ja tutustuttiin varoen lähiympäristöön.

Joulukuu

Kaikki oli hyvässä mallissa ja osallistuttiin ensimäiseen yhteiseen valmennukseemme. Se oli tälläinen pieni derby valmennus, jossa hypättiin tallin omalla harjoitus alueella. Minä tai Hugo, emme kumpikaan ole ennen hypännyt maastoesteitä. Joulukuussa aloimme tekemään kunnolla pitkiä maastolenkkejä. Äiti kävi muutamaan otteeseen maastossa ja me heitimme lenkkejä 2 km lenkeistä aina lähemmäs 10 km lenkkeihin.

Maastolenkkeilyä

Ollaan käyty tutustumassa maastoreitteihin ja päästy nostattamaan peruskuntoa oikein hyvin. Hugo on ollut järjettömän nätisti maastossa ja metsässä kävely on tehnyt äärettömän hyvää sen tasapainolle. Uskaltaisin väittää että lihasta on tullut taakse. Jalkojen nostelua on rankkaa puuhaa, mutta hyvää treeniä.

Kenttä alkaa olemaan ihan hyvässä kunnossa, joten päästään pikkuhiljaa taas pyörimään siinä ja maastoillaan totta kai siinä sivussa.

Olemma kohdanneet Hugon kanssa esimerkiksi asuntoauton, josta se ei sanonut mitään ja herra on suhtautunut lunkisti kaikkeen, mitä on maastossa tullut vastaan.