torstai 3. joulukuuta 2015

Luukku 3: Hugon vanhoja kuvia


Vanhoja muistellekseni keräilin vanhoja kuvia Hugosta. Ruma karvainen ja takkuinen nuori hevonen ei kyllä voittanut minun sydäntäni puolelleen ensimmäisellä ratsastuskerralla. Se vain juoksi, riehui eikä osannut yhtään mitään. Kun laadukkaamat vuokrahevoset myytiin/lähtivät niin ei oikeastaan jäänyt vaihtoehdoiksi muutakun tämä tarhan perällä röhnöttävä rumilus. 

Ennakkoluuloni Hugoa kohtaan lähtivät varmaan siitä perus suurien ratsastuskoulujen opetus taktiikasta-> lämminverinen ravihevonen on aina ravuri. Siihen ne on jalostettu, mutta tämä sekasikiön näköinen mutanttiotus oli juuri sen näköinen, että onko kukaan edes joskus siihen koskenut.

Hugon ongelma oli lihaksettomuus ja huono kunto. Se ei osannut tulla takajaloilla rungon alle vaan takajalat jäivät kauas etujalkojen jäljistä. 

Se kun muita ratsastettavia ei ollut niin totesin että voin yrittää. Kuukausi aikaa, jos tuo eläin ei miellytä sen kuukauden jälkeen en tule siihen koskaan koskemaan. Sellaiset asiat olivat pääasiassa meilessä. Hugo oli Alangon vihatuin hevonen juuri raakuudensa takia.

No miten se kuukaus meni? Ihan päin metsää, hevonen oli hankala ja laittoi jatkuvasti hanttiin, potki ja näykki. Kuitenkin jollakin sairaallatavalla ihastuin sen ämmämäiseen luonteeseen.

Siitä asti ollaan puuhailtu yhdessä ja kasvatettu luottamusta. Ja sanotaanko että uusi talli ja uudet kujeet ovat olleet totisinta totta. Hevosesta on kuoriutunut super hyvä ja hieno. Se on ystävällinen ja iloinen kaikkia ihmisiä kohtaan. sen laukka on parantunut huimasti, kun saatiin hevoselle sopiva pohja kentälle ja se että se on tasainen niin ei tarvitse minun jännittää kaatumista. 

Sen mitä olen tallitytöiltä kuullut, niin Hugoa on kiva hakea tarhasta ja yksi tallin valmennusryhmäläinen esimerkiksi ilman suurempia anomuksia kylmäsi ja kävelytti lihiksen keskiviikkona, kun en itse päässyt tallille. Hugo tarvitsee osaavia ja huumorintajuisia ihmisiä ympärilleen ja näin sen pieni sielun elämä pysyy tasapainossa.

Hugo ei ole koko muuton aikana kertaakaan riehunut tai stressaantunut, eli uskoisin ettei se kaipaa edes vanhaan paikkaan. Se tietää,että sen on nyt hyvä olla.


















2 kommenttia:

  1. Näitä sun kirjotuksia on mielenkiintosta lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. toi voi tarkoittaa montaa asiaa, mutta jos oli positiivinen juttu niin kiitos, jos ei niin jaahas

      Poista