Olen käynyt
Betyn luona kaksi kertaa. Ensimmäisen kerran joulukuussa 2013 ja nyt kesällä 2014 Hugon kanssa.
Ensimmäinen kertani Koleralla oli mielenkiintoinen. Kolera oli herkkä, muttei niin herkkä kuin Hugo. Laukka oli parempaa, mutta pienempää. Koko ajan sai hakea mistä voi ottaa ja milloin ja miten reagoi. Tapahtuneesta on kohta vuosi, joten muistot haalistuu.
Sen muistan viikolta, kun menin ensimmäistä kertaa kangilla. Siinä oli minulle yksi ohja liikaa ja pelkäsi ottavani kangista liikaa, jote niinkuin kuvistakin näkyy menin lähes puolipitkällä ohjalla. Kolera oli silläkin kuolaimella ihan kiva ei ero ollut mikään suuri. Se ei vastustellut ohjaa ja liikkuin rennosti.
 |
| tässä mennään ihan pitkin ohjin. |
 |
| Hieman pitkä ohja. |
 |
| Oli tuo kyllä kiva kokemus. |
Hyppäsin myös Koleralla ja se oli vähintään yhtä outoa kuin kangilla ratsasastaminen. Koleralla oli tapana ottaa kolme viimeistä lakkaa täysiä puoli hallitsemattomasti. Ja jos otti 3 askelta ennen estettä jarrua niin meinattiin jäädä kiinni esteeseen. En hypännyt koleralla mitään isoa vaan järkyttyneenä yritin pysyä kyydissä. Tässäkin kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.
 |
| Kuskia vähän jännittää. |
 |
| Suu mutrussa. |
 |
| Kolera päätti ottaa kaiken ilon irti hyppäämisestä. (päästiin puhtaasti yli) |
Siirrytään kesään. Betty oli ratsastanut h´Hugolla ennen kesää 1 kerran ia silloinkin maastossa köpöttäen. Betty sai sitten heti kokeilla sillä hyppäämistä, kun Hugo oli kotiutunut ja lepuuttanut jalkojaan. Meno oli aika mielenkiintoista. Hugo ei oikein laukannut, koska kenttä oli pieni ja se ei osannut vielä niin hyvin järjestellä jalkojaan. Betty hyppäsi yksittäistä pystyä ja Hugo ponnisteli mistä sattui ja Betty urheasti yritti olla mukana.
 |
| Hugo hyppäsi kyllä paljon kokemattomammin kuin kotona |
Ja Koleralla ratsastuksessa oli minun kohdallani tapahtunut suuri muutos. Toki hevonen ja minä olimme kehittyneet, mutta nyt uskalsin jopa hypäätä vähän isompaakin. Ja vähän ja vähän. pääsimme sen 115 cm korkean okserin. Viimeisessä hypyssä unohdin vasemman pohkeen kiinni laittamisen kunnolla ja Kolera kielsi 115 okserille.ja kääntyi ympäri. Itse olin lähdössä jo hyppyyn,joten tottakai putosin okserin sekaan selkäedellä niin ett selkä osui puomeihin ja käsi raastoi tolppaa. Suu täyteen hiekkaa,ilmat pihalle,kivat haavat ja eikun takaisin selkään. Koleralla oli kuulema sellainen tapa, että kun ratsastaja putoaa se alkaa varovaiseksi. Noh kyllä rupesi.Herr meinasi kieltaa pikku pystylle, mutta kiitos ääniapujen,pohkeen ja raipan hyppäsi se oikein tyylikkäästi.
 |
| 85 cm |
 |
| 105 cm |
 |
| 115 cm |
 |
| Kiellon jälkeinen onnistuminen :D |
Kehitystä on siis tapahtunut minun koleralla ratsastamisesa ja Hugo on kehittynyt kesästä paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti