Terveisiä hiljaisuudesta

Hevosta ei ole enää, mutta mulle on annettu mahdolisuus hevosteluun. Nakki on edelleen mielessä ja kaipuu ei lopu koskaan, mutta ehkä tavallaan se rentous mitä ratsastuksesta saa.

 Moni varmaan muistaa Sessan meidän ekalta tallilta ja sen kanssa oon parikertaa käynyt puuhaamassa. Se on edelleen poni ja se on perso ruualle ja edelleen se ei ole mikään elävä enkeli. Ollaan käyty ajamassa ja tosiaan on yllättävän hankalaa valjakko vehkeillä valjastus. Nakilla kaikki oli kii aisaan ja se tuntu turvalliselta. Valjakko vehkeissä ne on vaan aisalenkistä läpi ja mäkivyö taka-asiassa kiinni, ei nem ihinkään irtoa, mutta tuntuu silti hurjalle. Maisema ei kyllä vaihdu, mutta on se söpö kun töppöjalkojensa kanssa hölkkää.

Ratsastamassa kävin viime torstaina ekaa kertaa nakin lähdön jälkeen. Sanotaan että oli tosi haikea olo. Hevonen on nimittäin nakin velipuoli. Ne on samasta isästä ja väri on sama ja olemus muutenkin samanoloinen. Kiksu toki hieman arempi ja ehkä suurin ero oli että kun pysäytit taluttaessa niin pysähtyi ja jaksoi odottaa. Hoitaessa se hieman seilaa ja kurnuttaa, muttei vakavaa. Kiltti satuloida ja suitsia.

Ratsastaessa noh, hevosella oli ollut pitkä tauko ja se oli lentoon lähdössä, mutta pikkuhiljaa hevonen rauhottui. Aluksi hevonen nyki kuolainta kun tehtiin alkukäyntejä. Itse istuin aluksi tosi paasti liikettä vastaan. Ohjat käteen ja työstettiin hieman. Hevonen oli todella kevyt suusta eli sulla oli ohjat kädessä ja tunsit suun, mutta hevonen ei nojannut käteen samalla tavalla kun nakki välillä teki.

Alku ravissa oli tosi järkyttynyttä. Hevonen oli kun viulunkieli ja kuski oli kevennyksen kanssa hukassa tämä ravaa enemmän ylös, kun nakki ravasi eteen ja heilutti enemmän sivulta sivulle ja eteen. Tehtiin pellolla isoa ympyrää ja haettiin tuntumaa ja tahtia. Kiksun laukka nousee vasemmalle, muttei jaksa pyörittää ja oikealle ei nouse ollenkaan, Kokeiltiin sitäkin ja se tarjoaa pääasiassa laukkaa, jossa etuosa laukkaa ja takaosa raahautuu perässä, jotain askellajia, mutta pikku hiljaa parannetaan!

lähtötilanne 

Sitten kävin perjantaina taluttamassa Sessaa ja sain ohjasajaa vanhan tutun ponia Doomia. Doomin omistaja omisti Kidin(esiintynyt blogissa vuosia sitten) Doomi oli kyllä aikamoinen poni ja sen kanssa ohjasajo oli tosi erilaista kun nakin. Sen käänsi ympyrälle ja ajatteli että tekee niinkun nakki että kävelee ympyrällä kiltisti, mutta tää veti aina ympäri. Pikkuiljaa parani. Poni oli jäykkis niin harjoteltiin ohjasajaen pohkeenväistöä. Kehuttiin hirveästi kun se edes teki jotakin sinne päin. Oli mukavaa.