Hyvää matkaa

Koskaan ei tiedä
onko aikaa paljon
vai vähän,
yht´äkkiä huomaa
se päättyikin tähän.
On paikkasi tyhjä ja
korvaamaton, ja
kaipuu suuri
sanaton.

On surun tummaa usvaa hetki hiljainen,
kun aika pysähtyy, jää yksin ihminen.
Ei vuoroaan voi tietää meistä ainutkaan,
mutta jokainen sen kokee vuorollaan.
Surunpisaroita yöhön hiljaiseen,
kun ystävä on mennyt maahan kaukaiseen.
Surunsävel hiljaa kaikkialla soi,
se soi niin hiljaa ettei aina sitä kuulla voi.
On sydämessä jossain, paikka tiedän sen,
jossa ihminen tuntee rakkauden.
Siellä asuu aamu ja lämpö auringon,
mutta aivan liian lyhyt tuo hetki on.

Hevosista parhaat pääsee paikkaan salaiseen
Paikkaan, jota kirkkaimmat tähdet valaisee
Paikkaan, jossa puhtaimmat vedet virtailee
Siellä vanhat, sairaatkin kuin varsat kirmailee
Siellä ei voi koskaan tulla synkkä yö
Ja aikaa ainoastaan kissankellot mittaa, lyö
Maistuvinta ruohoa kasvaa kedot, haat
Pehmeimmät astella on suuret mannut, maat
Sinäkin voit päästä käymään paikkaan salaiseen
Kun muistojesi arkun kannen hiljaa aukaiset
Voit mielessäsi tuntea, se laukkaa luokses taas
Painaa päänsä lähelles ja sulle hirnahtaa.

Maailman rumin ankanpoikanen, josta kuoriutui suuri persoona, joka nätrri iloiselta ja kauniilta.

Meidän ruuna lähti saappat jalassa elämänsä kunnossa, mutta äkisti sairastuneena.

Hevonen oli se joka kuunteli kaikki ilot ja surut sekä näki mun myrskysimmät vuodet.

Nakkia saa kiittää siitä, että itse olen tätä kirjoittamassa. Se nosti sängystä ylös.

Nakki oli parhaimmillaan lasten, että aloittelijoiden kanssa. Kun pieni ratsastaja menetti tasapainon ruuna aina huolehti, ettei kallis lasti tipu maahan.

Nakki oli välillä itsesuojelu vaistoton ja suuri egoinen persoona. Sen liike oli persoonaallinen ja sen luonne oli kultaa. Ja se jaksoi ilahduttaa, vihastuttaa ja rakastuttaa

Se oli persoona. Se osasi olla hankala, mm lätäköiden ylitys ja kura oli liikaa. Pellolla se saattoi pukittaa ja koittaa lähteä liian lujaa. Se kuunteli aina käskyjä hidastaa(lukuun ottamatta yhtä kertaa) Se oli se mikä piti jalat maassa ja se oli paras kaverini vuosia.

Se jaksoi yrittää parhaansa aina ja antoi mulle mahdollsiuuksia tuntea ylpeyttä omaan kädenjälkeen.

Heitit sydämen yli niin Nakki tuli perässä..

Ainakin yleensä....

Nakki vaihtoi mun kanssa kolmelle eri tallille ja sen kanssa kaipaamaan jään sen kylmäpäisyyttä kuinka se oli ok uusissa paikoissa. Ja sitä kuinka paljon sen luonne muuttui jokaisen tallin kohdalla.