Lämpöinen unelma: miten meni siis noin niinku omasta mielestä

Mira, joka on esiintynyt blogissani muutama kuukausi takaperin auttoi minua kantamaan kentälle muutaman lisä tolpan. Iso kiitos siitä, koska apu nopeuttaa ja kevittää työtä.

Ajattelin pitää tehtävän suhteellisen yksinkertaisena, jotta voidaan keskittyä erilaisiin yksityiskohtiin. Tehtävä yksi oli puomi-puomissa toinen pää ylhäällä-puomissa toinen pää ylhäällä-puomi-puomi. Rakensin myös kentän puolikkaan keskelle vaalean punaisen okserin.

Ennakko odotukseni olivat:
-Puomitehtävä tulee olemaan todella haastava tahdin säilymisen kanssa ravissa ja etenkin laukan ylläpitäminen.

- Menemme muutaman kerran tutustumaan lumiseen kenttään

- Okseri tulee rymisemään

Aloitin verryyttelyn sillä, että hevonen kulkisi rennosti aavistuksen itseään venyttäen käynnissä ja ravissa. Kun olimme ravailleet tovin ja saaneet hyviä pätkiä. siirryimme tulemaan puomeja. Ensimmäisillä kerroilla Hugo siirtyi käyntiin, ostittain oli oma syyni etten pyytänyt sitä välttämättä tarpeeksi eteen, mutta hevonen sekosi osittain omissa jaloissaan.

Aloin tämän jälkeen tulemaan laukassa. Laukan säilyminen oli todella vaikeaa ja Hugo siirtyi raviin useaan kertaan, koska en saanut sitä hyvin ensimmäiselle puomille. Saimme yhden kerran koko linjan tasapainoisessa rauhallisessa laukassa. Hugo kuitenkin pääsi puomit hyvin, koska sillä on ollut ongelmia muutamienkin puomien suorittamisessa. Hugo tarvitsee harjoitusta ja aikaa tälläisille tehtäville, mutta kukaan ei ole seppä syntyessään.

Äiti otti muutaman puomin pois ja laittoi meille tehtävän puomi-puomi-ristikko. Hugo pysähtyi ristikon eteen muutaman kerran, koska ratsastin hieman arasti ja Hugon mielestä oli pöyristyttävää, että yhtäkkiä onkin ristikko. Korjasin asenteeni enemmän siihen, että yli mennään eikä siitä neuvotella. Hugo hyppäsi esteen oikein nätisti.

Äiti nosti ristikon pystyksi jolla oli korkeutta ehkä 40 cm(?) Ja tulimme tehtävää, mikä sopi Hugolle todella hyvin sillä se tykkäsi, kun esteen koko hieman kasvoi ja sai hieman jopa jo nostaa jalkojaan. Iloisena se meni korvat eteen päin. Olisi pitänyt tuoda sitä lyhyemmällä ohjalla ja aavistuksen reippaammin, mutta aina on kehitettäää.

Tulimme vaaleanpunaista pystyä, jonka alla oli vaaleanpunainen portti. Olettamukseni oli että taistelemme puolituntia, että pääsemme edes 5 m päähän teestä. Vastoin kaikkien odotuksia Hugo hyppäsi ensimmäisellä kerralla pystyn eikä ollut edes kieltäytymässä. Ohjien olisi pitänyt olla paremmin käsissä, mutta muuten hyppääminen oli todella hyvää ja hevonen otti jopa tosissaan vauhtia esteelle ja käytti takajalkojaan.

Yhtä tulevaa juttua varten halusin nostaa sarjan toistakin osaa. Syyn voi osa arvata ja osa tietää, mutta informoin siitä sitten lähempänä. Sarja oli siis koko luokkaa 40-50 cm ja tulimme sitä todella hyvällä otteella. Hevonen oli menossa ja kuski eikä meillä ollut mitään ongelmia ylitysten suhteen. Laukka olisi saanut olla aktiivisempaa erityisesti vasempaan kierrokseen. Hevonen lähti kaarteesta voimakkaasti eteen, mutta hyytyi sarjalle tullessa.

Halusin tehdä vaaleanpunaisesta portti pystystä okserin ja laskeuduin alas ja nostin takapuomin knnattimille ja kipusin takaisin selkään. äiti mittasi estten korkeudeksi noin 90 cm. Tulimme ensimmäisen kerran ja Hugo pysähtyi esteen eteen, mutta hyppäsi paikoiltaan ja kolautti takapuomiin, muttei pudottanut estettä. Seuraavalla kerralla Hugo kielsi muutaman kerran ja kun pääsimme li oli se yhtä tyylikäs kuin ensimmäinen ja olin pahasti jäljessä, mutta selviydyimme ainoastaan puomin pudottamisiella. Saimme muutamat hyvät hypyt ja ne eivät tietenkään tallentuneet kameraan... Tulimme sarjan muutamaan otteeseen ja jatkoimme okserilla. Hevonen otti ikävästi kierroksia koneeseen. Se hyppi laukassa ja painoi ulkoapujen läpi ja riehui ja otti vauhtia koneeseen. Sain kuitenkin Hugon suhteellisen rauhalliseksi, joten pääsimme jatkamaan okserin hyppäämistä. Hugo kolauti taas ja sille iski rimakauhu, joten tavoitteeni oli, että kerran menee yli niin voimme lopettaa. muutamien lähestymisien jälkeen Hugo pysähtyi, mutta hyppäsi kuitenkin, joten en varautunut ollenkaan. Pääsin siis ilmojen teille...