keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Ehkä maailman mahtavin äiti


Ensimmäisen kerran äiti nähtiin keikkumassa Hugon kyydissä vuonna 2014. Pitkän ratsastus tauon jälkeen nesimmäistä kertaa kyydissä keikkunut äiti viihtyi hyvin hevosen kyydissä ja rohkeasti ratsasti kaikki askeleet läpi. Tällöin Hugo oli vielä minun hoitohevoseni, joten hevonen ei ollt viellä meillä.

 Ensimmäinen hyppy moneen kymmeneen vuoteen ja hyvin pysy naikkonen kyydissä ja hevonen ylitti esteet hienosti.
Taukoa esteisiin tuli jälleen ja tauon jälkeen äiti löysi tiensä taas satulaan ja homma meni ehkä hieman paremmin kuin viimeksi.



 Äiti on korvaamaton liikutus apu, joka maastoilee pääasiassa, mutta kentälläkin pyöriskelee(pakotettuna) Hugo viihtyy äidin ratsastettavana ja yhteistyössä ei ole mitään hankalaa.
Äiti on maksumies, joka mahdollistaa kilpailut sekä satulat yms. varusteet pääasiassa. Kisoissa äiti taluttelee Hugoa radan kävelyn ajan ja pitää tarvittaessa. 

 Äiti myös palkitsee hevosen radan jälkeen ja on oikea namitäti, joka antaa Hugolle lenkin jälkeen muutaman porkkanan ja taputukset kaulalle.
 Äiti auttaa lastaamisessa ja purkamisessa. Hugo on helppo kopitettava, mutta tietysti takapuomin lattaja on hyvä olla. Purkaessa äiti myös tukee hevoosta oikealta, ettei se putoa sillalta.
Äiti myösa kävelee useita kilometrejä pakkasessa, jotta saadaan blogiin kuvia, putsaa kentän, ottaa kuvia,ehdottelee kisoja ja tekee vaikka mitä muuta hyvää minun ja Hugon eteen!

ISO KIITOS ÄIDILLE!

2 kommenttia:

  1. Heippa taas Noora !!
    OLet kirjoittanut kauniin ja ihanan kirjoituksen äitisi osuudesta sinulle niin rakkaassa hevosharrastuksessasi.
    Osaat olla kiitollinen äidin mukanaolosta. UPEAA !!!!!
    On hienoa, että jaat tämän totuuden meidän, blogisi seuraajien, kanssa.
    Kuvagollaasi täydensi viestisi.
    Samaan tahtiin tulevaisuuteen.
    Mitäs mieltä Huugo oli ensilumesta?
    Kiittäen Katariina Heinolasta

    VastaaPoista