Joulukalenteri

Kyselyn mukaan blogin puolelle halutaan joulukalenteri, joten millaisia luukkuja te niihin haluatte? Nyt saa ja pitää siis toivoa mahdollisia luukkuja joulukalenteriin. Itsellä on muutama idea korvan takana, mutta kiva olisi julkaista lukijoiden toiveita.

Lumet maassa ja pitkästä aikaa kentällä

Lumet olivat tulleet maahan ja Hugo on vuosittain aina tuli hännän alla. En edes muista milloin ollaan viimeksi kentällä pyöritty, koska se maastoon lähtö on vaan niin paljon helpompi tapa kuin se kentällä taistelu.

Hevosella on nyt hokit alla tilsakumien kanssa niin ei tullut korkkareita hevoselle. Hevonen juoksi rajusti pois alta eikä taipunut tai rentoutunut vaan eli hölkkää selättömänä ja pää taivaissa. Mentiin koko ajan uraa pitkin tai ympyrällä ja koitettiin vain hakea rentoa hevosta. Pelottaa vaan itseään noilla plussa keleillä noiden korkkareiden tuleminen. Eli varovasti kokeillen pysyykö hevonen ilman korkoja. Pohja oli hieman raskas ja hevonen oli todella etupainoinen, mutta ensiketaan jäi parannettavaa.

Laukassa oli hieman into piukeana alkajaisiksi. Korvat tötteröllä eteen päin. Se on vain raivostuttavaa huomata että mitä vähemmän tekee sen paremmin hevonen liikkuu. Silti teen kokoajan jotakin...

Ehkä maailman mahtavin äiti

Ensimmäisen kerran äiti nähtiin keikkumassa Hugon kyydissä vuonna 2014. Pitkän ratsastus tauon jälkeen nesimmäistä kertaa kyydissä keikkunut äiti viihtyi hyvin hevosen kyydissä ja rohkeasti ratsasti kaikki askeleet läpi. Tällöin Hugo oli vielä minun hoitohevoseni, joten hevonen ei ollt viellä meillä.

 Ensimmäinen hyppy moneen kymmeneen vuoteen ja hyvin pysy naikkonen kyydissä ja hevonen ylitti esteet hienosti.

Taukoa esteisiin tuli jälleen ja tauon jälkeen äiti löysi tiensä taas satulaan ja homma meni ehkä hieman paremmin kuin viimeksi.

 Äiti on korvaamaton liikutus apu, joka maastoilee pääasiassa, mutta kentälläkin pyöriskelee(pakotettuna) Hugo viihtyy äidin ratsastettavana ja yhteistyössä ei ole mitään hankalaa.

Äiti on maksumies, joka mahdollistaa kilpailut sekä satulat yms. varusteet pääasiassa. Kisoissa äiti taluttelee Hugoa radan kävelyn ajan ja pitää tarvittaessa. 

 Äiti myös palkitsee hevosen radan jälkeen ja on oikea namitäti, joka antaa Hugolle lenkin jälkeen muutaman porkkanan ja taputukset kaulalle.

 Äiti auttaa lastaamisessa ja purkamisessa. Hugo on helppo kopitettava, mutta tietysti takapuomin lattaja on hyvä olla. Purkaessa äiti myös tukee hevoosta oikealta, ettei se putoa sillalta.

Äiti myösa kävelee useita kilometrejä pakkasessa, jotta saadaan blogiin kuvia, putsaa kentän, ottaa kuvia,ehdottelee kisoja ja tekee vaikka mitä muuta hyvää minun ja Hugon eteen!

ISO KIITOS ÄIDILLE!

Muutama kuva maaso lenkiltä

Käytiin sunnuntaina kevyt maastolenkki Hugon kanssa ja äitini lähti mukaan reippailemaan ja napsaisi sitten muutaman kuvan. Hevonen oli erimieltä edustavista kuvista, mutta ovat nämä ihan koomisia.

 Paristi ollaan kentällä pyörähdetty ja syksy motivaatio käynnissä=mikään ei luonnistu=motivaatio kentällä puksutteluun vaihteleva