Vuosi 2015

Vuosi 2015 meni vauhdilla paljon hevostelua ja toiseen asteen koulutukseen hakua. Vuoteen 2016 on siirrytty satoja kokemuksia rikkaampana. Asioita on opittu ja ilon ja surun kyyneleetkin nähty. Hevonen ja rakkaat kaverit ovat edelleen maisemissa. Uusia ystäviä löydetty, vanhoja menetetty ja tuttavista tullut kavereita. Olen saanut tutustua moniin hevosiin ja nähdä ystävien kehittymistä hevosten kanssa.

Tammikuu

Äiti kävi ratsastamassa kerran ja koko kuukausi oli lähinnä liikuntaan palauttelua, kun oikea etujalka oli ollut lievästi epäpuhdas. Varoen treenailtiin ja katottiin auttoiko lepo jalkaan. Onneksi auttoi ja kokeiltiin kuun lopussa pikku esteitä(todella huikeaa 20 cm ) 

Helmikuu

Puomitreeniä ja tehtiin edelleen pikkueste treeniä, tosin kaarevalla linjalla. Hevonen oli sileällä tosi kiva, mutta Kentän kunnon takia oli hono vaatia mitään kun se oli kova ja epätasainen ajoittain ja siihen tuli syvä ura... Mutta tollon Hugo oli kivan tuntuinen pitkästä aikaa. 

Maaliskuu

Käytiin tiellä köpettelemässä koko kuukausi, koska kenttä oli iha lillua. Hugo tunnetusti vihaa kastaa kavioitaan lätäköihin ja kuraan, joten se ei liikkunut millään lailla rennosti kurassa. Maastoilu tekee aina hyvää, mutta kyllästyy herkästi... 

Huhtikuu

Äiti kävi ratsastamassa ja yhteistyö tuolla kaksikolla alkoi olla suorastaan loistavaa. Kenttä alkoi olemaan ok ja kuiva, joten päästiin hyppäämään ja kokeiltiin 80 cm okseria ja hyvinhän se meni. Sleällä oli astittavissa pientä kehittymistä taipumisen puolella.

 Toukokuu

 Päästiin kiitettävän hyvin hyppäämään ja edistyttiini lähestymisissä. Hugo alkoi luottamaan siihen että minä tuon ja se kuuntelee mistä MINÄ haluan sen ponnistavan. Hypätiin meidän ensimmäinen 90 cm ja olin niin ylpeä pikku ruunastani. Minun ymmärrykseni mukaan sillä ei ole 90 cm menty ikinä. Rohkeasti hugo kokeili ja hyppäsi puhtaasti, vaikka kuski hieman puuhaili omiaan.

Kesäkuu

Tehtiin sileällä suuri harppaus ja hevonen alkoi ravissa löytämään sitä, kuinka hän voi kulkea pää alhaalla. Esteillä hevonen oli ponnistusvoimaltaan hieman aikaista parempi, mutta hieman innokas ja lähestymiset olivat heikkoja. Hevonen hieman epäröi sitä osaanko tuoda sen hyvään ponnistus paikkaan.

Heinäkuu

Hugo pääsi laitumelle ensimmäistä kertaa aikoihin ja paikkana oli tottakai Betyn luona. Koulukiemuroilla saatiin vähän ryhtiä ja päästiin isolle hyväpohjaiselle kentälle hyppäämään ns. oikeita puomeja ja esteitä vieläpä pelottavissa väreissä. Hypättiin Betyn luona 90 ja kotona jatkettiin samalla linjalla. Hugo sai tosin kaviopaiseen, joten sitä piti hoitaa.. Se onneksi parani moitteettomasti.

Elokuu

Heinakuun ryhti jatkui sileällä ja raviin saatiin aavistus liikettä. Laukassa saatiin mukavia nostoja ja hevonen oli hieno ja kuuliainen. Kentän uusi hiekka pölisi vaan valtavasti, mikä oli pääasiassa ärsyttävää. ei ongelmia noin niinkuin muuten.

Syyskuu

Tehtiin paljon puomi juttuja ja Hugo hokasi aika hyvin, kuinka siellä välissä oikein toimitaan. Kokeiltiin myös kaulanarulla menoa ja se onnistui superhyvin. Laukan nosto oli hieman hakusessa, mutta löytyi sekin.

Lokakuu

Hugo loukkasi tarhassa ja oikea kyli kipeytyi kokonaan ja sitä saatiin taas parannella. Suurin asia oli että Hugo muutti uuteen talliin, jossa viihtyy moitteettomasti. Hugo kotiutui todella nopeasti ja tottunut uuden tallin aikatauluun hyvin. Mentiin aika pitkälti kentällä/parin km lenkkiä hiljaisella tiellä, missä on kaksi mäkeä. 

Marraskuu

Alettiin ottaan kaikkia askellajeja kentällä kun oikea kylki alkoi olemaan normaali ja käytiin pienillä maasto lenkeillä ja tutustuttiin varoen lähiympäristöön.

Joulukuu

Kaikki oli hyvässä mallissa ja osallistuttiin ensimäiseen yhteiseen valmennukseemme. Se oli tälläinen pieni derby valmennus, jossa hypättiin tallin omalla harjoitus alueella. Minä tai Hugo, emme kumpikaan ole ennen hypännyt maastoesteitä. Joulukuussa aloimme tekemään kunnolla pitkiä maastolenkkejä. Äiti kävi muutamaan otteeseen maastossa ja me heitimme lenkkejä 2 km lenkeistä aina lähemmäs 10 km lenkkeihin.