Hyppyjä pakkasen laskettua

Pakkanen oli laskenut alle 10 ja Hugolla oli lähes tuliterät kengät, joten pitihän päästä ottamaan vähän hyppyjä. Aluksi äiti lämmitteli Hugoa ja homma meni oikein nätisti, vaikkakin hieman laiskasti.

Sovimme äitini kanssa, että minä otah Hugolla muutaman hypyn ja tultiin ehkä 20 cm korkealle ristikolle vasemmasta kierroksesta. Tuloksena oli liinat kiinni ja hämmentynyt katse ristikkoa kohden. Uudella yrityksellä korjasin vähän pohkeen tukea ja äden tukea ja päästiin yli. Toiseen kierrokseen sama ja olin todella tyytyväinen.

 Tulin alas jä äiti nousi ratsaille ja otti ensin vähän laukkaa uraa pitkin. Tämän jälkeen otti hypyn ristikolle, joka onnistui mainiosti. Lähestyminen oli hieman omalaatuinen, koska äitini ei ole ikinä juurikaan hypännyt. Hugo oli varsin innokas, mutta oli käsissä ja huolehti täysin ettei tätiratsastaja joudu maistelemaan lunta.

Toisella hypyllä Hugo otti raville, muttei se suuri synti ole. Syynä oli varmaan pienoinen arvuuttelu ponnistus paikasta.

Seuraava hyppy tuli hieman kaukaa tai no todella kaukaa ja äitini pysyi moitteetta satulassa. Loput hypyt onnistuivat todella hyvin molempiin kierroksiin tällä pikkuiselle ristikolle. Pienistä on hyvä aloittaa ja edetä suurempiin, kun kaikki alkaa olla kunnossa.

Tämän jälkeen nousin itse satulaan ja  otin muutaman hypyn samaiselle ristikolle, mutta nyt katsoin taas että hevonen hyppää sieltä mistä minä pyydän. Kiinitin huomiota myös siihen miten se vastaa lähestyessä apuihin eli kuunteleeko se mitenkään.

Saatiin ihan kivoja hyppyjä, joten nostettiin pystyksi. Muutama ensimmäinen lähestyminen oli sellaisia että jouduin tuomaan varsin varmasti sitä, jottei meille tule kieltoja. Pian löytyi taas Hugon perus lähestymiset ja innokkuus esteille tulossa. Saatiin muutamat todella hyvät hypyt ja nostettiin estettä kahdella reijällä, jonka jälkeen se oli noin 60-70 cm.

Tässä kohtaa otimme kaksi keiltoa vasemmalta, koska este olikun yhtäkkiä hevosen mielestä valtava aj minä toin hieman huonosti. Ongelmana oli se, että jätin tukematta jalalla tarpeeksi ja päästin sen tulemaan hieman liian pitkänä.

Korjattiin asia ja alkoi hyppy luistaa tai noh..

Pääsimme yli, mutta ensin tuntui selkään, että matka tyssäsi esteen eteen. Hugo päättikin olla rohkea poika ja hypätä, joten voitte kuvitella kuinka pahasti olin ulkona hypystä.

Homma parani vihdoista viimein ja paikat alkoivat osua suurinpiirtein kohdilleen. Hugo oli innoissaan ja hyvin lämmennyt, joten Hyppääminen oli totta kai mukavaa.