Maneesilla

Hugon kanssa kävimme tänään maneesilla. Hugo ei ole moisessa ikinä ollut ja minulla on vuosien maneesissa ratsastustauko.

Hugon kanssa menimme kävellen maneesille, jolle oli matkaa 5,3 km suuntaansa. Meno matka meni yllättävän hyvin. Olin varautunut siihen, että joudun taluttamaan Hugoa. Hugoa ei tarvinnut taluttaa onneksi ja se ei pahemmin säikkynyt mitään. Muutaman kerran kokeili onneaan, jos kotiin olisimme menneet. Henna ja Sani tulivat meitä vastaan. Lähdimme samaan aikaan talleiltamme ja tapasimme noin puoli välissä. Emme Hugon kanssa nähneet ensin Hennaa ja Sania, mutta sani huomasi meidät. Sani Hirnahti Hugolle ja Hugo kiihdytti käyntiä himuisesti. Siitä sitten marssimme yhtä matkaa maneesille.

Maneesin pihassa tulin alas selästä ja avasin maneesin oven. Hugo kyttäsi jo oven avauksesta tulevaa ääntä. Herra ei kuitenkaan lähtenyt mihinkään. Mentiin maneesiin ja suljettiin ovi taas hirmuinen kyttäys. talutin Hugoa maneesissa ja traktori ajoi edestakaisin maneesin vierustaa ja Hugo otti siitä hieman pelon aihetta ja käveli reippaasti jännittyneenä. Herra astui kantapääni päälle. Ja voitte kuvitella kuinka tunnahtaa, kun hokilla tullaan kantapään päälle.

Hennan vietyä sanin talliin ja haettuaan kameransa kiipesin selkään ja herra oli pörheä. se liikkui reippaasti eteenpäin korviaan liikutellen.Otimme käyntiä selästä käsin kierroksen molempiin suuntiin ja tulin siihen tulokseen, että Hugo keskittyy todennäköisesti paremmin ravissa. Ensimmäinen ravi pätkä oli vinossa ja liiankin reippaasti kohti toista päätyä. Toinen oli jo suorempi ja rauhallisempi . Pian herra rauhoittuikin ja otettiin muutaman kerran kokorataleikkaa lisätyssä ravissa. Hugo oli askeliltaan joustava ja pehmeä sekä suora. Maneesiin tuli toinen hevonen, joka otti toisen päädyn ja me toisen.Otimme hieman laukkaa, mutta laukka ei oikein pyörinyt, ku nHugo ihmetteli seiniin ropisevaa hiekkaa. Eikä laukkaa viitsinyt pitkälle jatkaa, ettei toinen ratsukko häiriintyisi. Saatiin molempiin suuntiin muutamat hyvät nostot ja se sai riittää. Huigi oli ihan hikinen, koska kasvihuoneessa on kuumempi kuin ulkona. Teimme loppuverryyttelyn, keräsimme kakat ja lähdimme kohti kotia.

Kotiin tultaessa sai Hugo päättää pohjista riippuen askellajin. Tuli ensimmäinen pätkä mutaa Hugo hölkkäsi reippaasti. Seuraavalla pätkällä Hugo kyseli jo että laukataanko. Anoin luvan. Se aloitti rauhallisella laukalla ja kun annoin tilaa kiihtyi vauhti. kun pohja huononi kävelimme. Hugo sai kokeilla muutamne kerran sitä kuuluisaa ravurinravia eli meikäläisen takalisto irti satulasta ja vauhtia. Ensimmäinen päättyi reippaaseen laukkaan ja toisen se pysyi hienosti ravissa. Kävelimme loppukäynneiksi n yhden kilometrin verran.

Hugon purin varusteista harjasin, puhdistin kaviot, laitoin linimentit jalkaan ja vein karsinaan rauhoittumaan. Hugo seisoi karsinassa noin 2 h mutustellen prixiä ja heinää ja vettä juoden. Hugo oli tyytyväinen reissuun. Ja saihan se valtavan kasan porkkanoita ja päärynöitä palkaksi.

Olen todella ylpeä Hugosta, matkalla tuli monia uusia asioita ja reittejä tielle, mutta Hugo uskalsi ne kohdata. Hugo oli todella asiallinen maneesissa. Se ei pukitellut keulinut taikka muutenkaan riehunut vaikka sitä voisi odottaa 8 vuotiaalta täysin uudessa paikassa. Kyllä se vaatii Hevoselta paljon mennä täysin vieraaseen paikkaan ja liikkua siellä. Hugo ylitti itsensä ja ylitti minun odotukseni täysin. Hevonen oli hieno ja nyt jaksan taas tarpoa muutaman kuukauden tuolla loskassa tämän onnistuneen reissun ansiosta.

Hugo skarppina

Ensimmäiset askeleet selästä käsin maneesissa

Motivaatio

Hugo sähläys

Laukka ei ollut hääppöistä

Tyytyväinen ukko kävelemässä kohti kotia.