Kun hevonen on hieno, että kuski meinaa pyörtyä onnesta.

Meidän alkuperäinen tarkoitus oli hypätä, mutta heitimme sen idean pois kun meinasimme vetää puomilla ravissa nutulleen. Syy tälläiseen oli 40 minuutin alkukäynnit, koska Rosar(tallilla asuva reilu 1000 kiloinen ardenneri ruuna) oli meidän kanssa samaan aikaan kentällä(piti olla n 15 mutta hieman venyi) 10 min ok sitten Rosar jäi nököttämään kentän keskelle. En viitsinyt ohi ravata, ettei meille vaan tule 1000 kiloinen varjo. Kun rosar lähti liikkeelle ja sillä tetiin muutamat kiemurat poistuivat he kentältä. Hugon kanssa pääsimme ottamaan alkuraveja. Siellä oli havaittavissa pahaa riehumista. pään heittoa, kuolaimen alle ja taakse painumista(valtavaa!) Hugo ei pahemmin kuunnellut apuja vaan juoksi.

Muutaman taistelun täyteisen kierroksen jälkeen Hugo antautui kohtaloonsa ja tuli avuille. Se oli kuuliainen ja herkkä. Ja vaikka oletin että tänään vain tapellaan että saadaan ok ratsastus kerta ja hikeä hevoselle pintaan osottautui tunti parhaimmaksi aikoihin. Palaset loksahtivat paikoilleen. Hugo ei pomputtanut harjoitus ravissa niin pahasti kuin yleensä kaula nätisti ja takajalat mukana. Ei sellaista pää kilometreittäin eteen päin tai kilometrejä ylhäällä vaan mukavan pyöreänä. Teimme muutamat ympyrät sillä kenttä on uriutunut siten että hevonen kompastuu kun uralta poistuu. Tänään tuli huomattua kuinka paljon hevosen pään ja selän asento tekee ravin istuttavuuteen. Kun pää on alhaalla pyöreänä ja selkä suorassa on se ravi helpompaa istua.