Kun ratsuna ei ole tuttu ja turvallinen hevonen

Ystäväni käsi on murtunut ja Hugon palaillessa normi treeniin olen ratsastanut ystäväni hevosta Veksiä. Veksiä ja Hugo ovat kuin päivä ja yö. Veksi on iso ja rauhallinen, Hugo pieni mutta pippurinen. Veksi on suusta kova ja Hugo herkkä. Veksi kävelee ja ravaa ylös, Hugo eteen. Veksi on säikku ja Hugo ei.

Ratsastus veksillä meni oikein hyvin. Ainoa mitä en vieläkään ole oppinut on se ei ole yhtä herkkä suustaan ja istunnasta kuin Hugo. Veksin jarruttaminen tuntui vaikealle, kun Hugo pysähtyy muutamaa sormea liikauttamalla. Veksi on kiva hevonen, mutta se on järjettömän kokoinen ja se ravaa vieläkin pitkää ravuriravia. Se ei tykkää hidastamisesta ja veti ratsastuksen aikana herneen muutaman kerran nenään. Herneet veti herra nenäänsä, kun pitkällä sivulla ravatessa pyysin puolipidätteillä hidastamaan ravia ja järjestelemään j,lmmmuyjha 0q9alkoja. Se ei sopinut Veksille ja se koitti kiskoa ohjia kädestäni. Se ei minun kanssani toimi, sillä hugokin tekee samaa eikä minulta ohjia nypätä niin vain. 

Veksin kanssa teimme siirtymisiä ja koitimme saada hallittua ravia ja suusta herkemmäksi. saimme yhden hyvän pätkän jossa se oikeasti järjesti ravissa jalkansa 2 askeleen ajaksi.

Äitini ratsasti Hugolla ja käveli ja ravasi kentällä ja meni tielle ravaamaan noin 1-2 km verran. Hugo on kyllä vieras korkea hevonen! Oikea äidin enkeli...