Kun ratsuna ei ole tuttu ja turvallinen hevonen

Ystäväni käsi on murtunut ja Hugon palaillessa normi treeniin olen ratsastanut ystäväni hevosta Veksiä. Veksiä ja Hugo ovat kuin päivä ja yö. Veksi on iso ja rauhallinen, Hugo pieni mutta pippurinen. Veksi on suusta kova ja Hugo herkkä. Veksi kävelee ja ravaa ylös, Hugo eteen. Veksi on säikku ja Hugo ei.

Ratsastus veksillä meni oikein hyvin. Ainoa mitä en vieläkään ole oppinut on se ei ole yhtä herkkä suustaan ja istunnasta kuin Hugo. Veksin jarruttaminen tuntui vaikealle, kun Hugo pysähtyy muutamaa sormea liikauttamalla. Veksi on kiva hevonen, mutta se on järjettömän kokoinen ja se ravaa vieläkin pitkää ravuriravia. Se ei tykkää hidastamisesta ja veti ratsastuksen aikana herneen muutaman kerran nenään. Herneet veti herra nenäänsä, kun pitkällä sivulla ravatessa pyysin puolipidätteillä hidastamaan ravia ja järjestelemään j,lmmmuyjha 0q9alkoja. Se ei sopinut Veksille ja se koitti kiskoa ohjia kädestäni. Se ei minun kanssani toimi, sillä hugokin tekee samaa eikä minulta ohjia nypätä niin vain. 

Veksin kanssa teimme siirtymisiä ja koitimme saada hallittua ravia ja suusta herkemmäksi. saimme yhden hyvän pätkän jossa se oikeasti järjesti ravissa jalkansa 2 askeleen ajaksi.

Äitini ratsasti Hugolla ja käveli ja ravasi kentällä ja meni tielle ravaamaan noin 1-2 km verran. Hugo on kyllä vieras korkea hevonen! Oikea äidin enkeli...

Lämminverinen ravihevonen ratsuna.

Tämän postauksen suunnittelu on jatkunut jo pitkään. Nyt päätin kuitenkin kirjoittaa tästä. Syitä postauksen tekoon juuri nyt, että entisiä ravureita ja ravihevosrotuisia on arvosteltu kovalla kädellä esimerkiksi ystäväni blogissa ja facebookissa.

Tämä voi kuulostaa tylsältä, että Lv:n omistaja kertoo mielipidettään siitä että kyseinen rotu toimii ratsukäytössä. Pyydän kuitenkin, että luette tämän postauksen ja kommentoitte omaa mielipidettänne.

Minusta tietenkin oma hevoseni on minulle rakas perheen jäsen, ystävä, lähes koko elämäni. Minusta Hugo on maailman hienoin hevonen ja se haluaa mielyttää ratsastajaansa. Se on kaunis,suloinen,komea ja kaikin puolin upea ilmestys. Hugo on minulle luotto ystävä, joka ei petä tai jätä, puhu pahaa seläntakana tai satuta. Oli hevosen rotu,koulutustaso,ikä,terveydentila koko mikä tahansa siitä tulisi minulle ainakin jossakin määrin rakas ja toivoisin että kaikki ajattelisivat hevosia toisen perheen jäsenenä eivätkä urheiluvälineenä. Minusta hevosen hintalappu saisi olla mitä vaan, mutta tunnearvon täytyisi olla korkeampi. Minusta hevosta ostaessa ei saisi katsoa rotua vaan tulevaa käyttötarkoitusta ja sopiiko hevonen juuri sinulle.

Lämminverisistä ravihevosista kuulee usein sanottavan:

-Siitä ei tule kunnon ratsua

-Se kulkee omituisesti

-Se ei opi mitään

-Ei se osaa hypätä

-Ne on pikkutytöille ostettuja leluja

-Ne ovat arvottomia

- Ne ovat rumia

Listaa voisi jatkaa vielä loputtomiin, mutta en sitä jatka vaan nyt kerron mielipiteeni. 

Kyllä se satuttaa jos juuri sinun hevostasi aletaan haukkumaan sen rodun takia. Kyllä Hugoa on haukuttu milloin miksikin. Mutta kun lähtee ajattelemaan muita hevos rotuja, jotka radalla voivat juosta. Shetlanninponeja,Suomenhevosia,Russponeja.(toki ulkomailla muitakin rotuja, mutta suomen yleisimmät)

Shetlanninponi=suloinen ja karvainen lasten ratsu ja ajoponi.

Suomenhevonen= Mahdollinen entinen ravuri vaikea koulttaa, mutta toivoa on laukka on mahdollisesti kolmitahtista ja suomenhevoset ovat osa suomalaisuutta.

Russponit=Kivoja isompien lasten ratsuja, sporttisia ja niillä voi myös ajaa.

En ole missäkään törmännyt siihen, että Lämminveriset ravurit,suomenhevoset,shetlanninponit ja russponit olisi ratsupuolella laitettu samalle viivalle. Miksikö? Osa ihmisistä luulee entinen lv ravuri on aina huono rakenteinen, huono selkäinen,kaahottaa,ei opi mitään ja laukka on aina nelitahtista. Usein jotkun "lämpöisten vastustajat" ovat sitä mieltä että rodun nähdessään hevosella on saman tien jalat rikki jo valmiiksi.

Lämminveristen ravureiden rakenne ei ole aina samasta muotista puoliveristen kanssa, mutta lämpöiset ovat oma kategoriansa ja niistäkin löytyy onnistujia. Todellisuudessa monella normi puoliveriselläkäänn ei riitä liike helppoa B:tä ylemmäs. Lämminveriset eivät välttämättä kaikki loista laukassa, mutta ravi on niiden vahvin askellaji. Esteillä lämminveriset ravihevoset ovat suurinosa aivan omaa luokkaansa. jalostuksen tuloksena n voimakkaat takajalat, joilla hevonen voi ponnistaa korkealle.

Haluan kuitenkin korjata joidenkin ihmisten luuloja siitä etteikö joillakin lämpöisillä voisi kilpailla esteitä ja koulua, valmentauta ja sijoittua kisoissa. Hugon puoliveli Kalle on kisannut aktiivisesti esimerkiksi 100 cm korkeita esteitä alue tasolla ja hevonen suorittaa helppo A asiat rutiinilla. Kallella ja Noralla on myös yksi helppo A koulurata hyväksytysti suoritettuna ja sieltä saivat sinisen ruusukkeen.

Eikä lämminveristä osteta aina suoraan radalta. Eivät kaikki syystä tai toisesta edes pärjää raveissa ja siirtyvät ratsun tehtäviin jo muutaman harjoittelu kerran jälkeen ja jäävät kevyeeseen ajokäyttöön ,kunnes ikä on oikea ratsukoulutuksen aloittamiseen. 

Lämminveriset eivät ole aina mitään pikkulasten ratsuja, joille perhe osti hevosen, koska se oli halpa. Moni tahtoo monitoimi hevosen joka sopii lajiin kuin lajiin ja hevosen joka on terve päinen. Kyllä moni varmasti tekee kaiken hevosensa hyväksi ja pyrkii siihen että sillä on täydelliset olot.

Ymmärrän kuitenkin ratsuhevosihmisten ponitin siinä, että kun lähdetään sileällä kilpailemaan va B niin ei monellakaan lämminverisellä ravihevosella liike riitä sinne asti niin kuin ei myöskään jokaisella puoliverisellä. Kuitenkin minusta hevosta ei saisi rotunsa takia syrjiä, koska ei se ole minusta hevosen omistajaa kohtaan reilua, että hän haluaisi oppia paremmaksi ratsastajaksi,kehittää hevostaan ja hän ei pääse valmennuksiin ja ihmiset haukkuvat häntä internetissä ja puhuvat pahaa ja haukkuvat hevosta. Joskus olen iloinen ettei hevonen ymmärrä mitä siitä sanotaan.

Mitä mieli piteitä heräsi? Nyt saa keskustella asiasta!

Kasvanut Hugo vai onko sittenkään?

Sain Hugon yhden entisen omistajaan. Sain häneltä muutamia kuvia Hugosta, joissa se oli 3 vuotias.
Näin entinen omistaja Nina Kuvaili 3 vuotiasta Hugoa:

-Hugo oli kiltti ja tosi helppo varsa ruunauksen jälkeen

-Oriina ei ollu ihmiselle ilkeä ainoastaan itseään pureskeli


Eli on ollut nuorenakin saman kaltainen kuin nykyäänkin.

Kaikki kuvat ovat otettu Hepokankaalla! 
Erityis kiitos vielä Ninalle näistä hienoista kuvista! :)

1 

2

3

4

5

6

Mikä oli sinun lempikuvasi? 
Onko teidän mielestänne Hugo muuttunut näiden 5 vuoden aikana ulkonäöllisesti?

Astetta surullisempia uutisia

Henna oli meillä tosiaan 30 päivä yötä ja kävimme Hugoa moikkaamassa. Minä ratsastin ensin ja ei ollut mitään ongelmia ja meni leppoisasti. Henna nousi selkään ja meni puolisen tuntia ongelmitta ja sitten humps. Hugo tuli suoraan koko painollaan oikealle kyljelleen. Hennan jalka jäi alle, mutta sai sen pois Hugon alta.

Henna ei loukannut, mutta Hugo ei noussut ylös. Se makoili maassa. Vasta kun Henna nousi ylös seisomaan ja katsoimme Hennan kanssa Hugoa silmät lautasen kokoisina alkoi Hugo piehtaroida. Ei onneksi päässyt ympäri asti, koska silloin olisi kyllä satula mennyt rikki. Kauhea huuto että "Hugo älä piehtaroi se satula selässä!" niin ei piehtaroinut vaan nousi kuuliaisena ylös.

Henna kävelytti Hugoa ja Hugo ei ontunut, mutta oikealla jalalla astuin noin 2 cm lyhyempää askelta. Hugo kuitenkin halusi liikkua eikä tarvinut patistaa eteenpäin lähinnä jarrutella.

Perjantaina kävi kengittäjä ja jotui kengittäjä kengittämään reilu tunnin. Etu jalat menivät hyvin. Pientä kitinää, kun joutuu seisomaan 3 jalalla ja peppu jumissa. Mutta takajalat. Jalan nostaminen oikeaan korkeuteen oli hieman jäykkää. Kaiken muun Hugo antoi tehdä moitteetta, mutta kun alkoi naulaaminen niin huh huh kuinka Hugo väänsi. Kengittäjä joutui lyömään naulakerrallaan kenkiä kiinni.

Kengittäjä sanoi samaa mitä minä äitini kanssa tuumasimmekin että jalka on tärähtänyt ja nyt siis kipeä ja jumissa. Ja takajalkojen naulaaminen tuntui epämielyttävältä.

Hugoa kävelyttäisin muuten, mutta tiet ovat niin peilikirkasta jäätä, että siellä ei meinaa itsekkään pysyä pystyssä. Hugo saa tarhassa liikkua sen mitä haluaa ja kun tiet ok niin tehdään kävelylenkkejä. Hugo on saanut kaksiteholinimenttiä takamukseen ja se on helpottanut sen oloa huomattavasti.

Hugo kävelee jo ihan normaalisti ja ravaileekin tarhassa ja pukittelee eli herra on paranemaan päin.

Vuoden 2014 kohokohdat

Tammikuu

Tottakai äiti Hugon selässä. Oli mahtavaa nähdä äiti niin onnellisena 25 vuoden ratsastustauon jälkeen.

Helmikuu

Ensimmäiset hypyt Hugon kanssa. Voi sitä ilon määrää mikä syttyi tämän ratsastuskerran jälkeen.

Maaliskuu

Pikkusiskoni ratsasti ensimmäistä kertaa ikinä. Kyllä siitä kasvaa aikamoinen heppatyttö.

Huhtikuu

Hugo liikkui sekunnin hienosti. Se liikkui ensimmäistä kertaa oikeinhienosti oikein päin.

Toukokuu

Hugo Ymmärsi vihdoinkin sen esteiden ihanuuden ja se loikki korkealta yli korvat suoraan eteenpäin.

Kesäkuu

Hugo tuli minun nimiini. 1.6.2014 oli ehkä paras päivä ikinä. Muisto, jonka toivon säilyvän ikuisesti.

Heinäkuu

Olimme Betyn luona kyläilemässä Hugon kanssa ja Hugo pääsi uimaan ensimmäistä kertaa koskaan. Ja toki mieleen jäi Koleralla hyppäämäni 115 cm okseri.

Elokuu

Tottakai peltoralli. Hugo oli niin onnellinen pellolle pääsystä, että se laukkasi monta kierrosta kuin päätön kana.

Syyskuu

Kun alettiin harjoitella pidempien ratojen hyppäämistä. Siiryttiin kolmen esteen radoista viiden esteen ratoihin.

Lokakuu

osallistuimme ensimmäisiin koulu- ja estekisoihin. Koulukisoista napsaisimme helppo c ohjelmasta 2 sijan ja estekisoista keltaisen ja valkoisen ruusukkeen.

Marraskuu

Huonot pohjat. Hirveää soveltamista kuinka Hugon saisi liikutettua, kun maa pakastunut koppuraiseksi.

Joulukuu

Riehuva jouluporo. Oli se vain niin hauskaa, kun Hugo oikein riehui vieläpä kameran edessä.

Hyvää Uuttavuotta 2015!