perjantai 9. joulukuuta 2016

Luukku 9

Hugo aloittelijoiden ratsuna oli muutama vuosi sitten täysin käsittämätön asia. Eihän siitä olisi tullut yhtään mitään. Laittaessa näytettiin hampaita ja tasapaino oli kamalaa kuraa ja apujen tottelu oli kevyesti hukassa.

Nykyään tilanne on sellainen että hevonen maastoilee äitini kanssa kahdestaan, pikku sisko opettelee ratsastamaan, poika ystävä ratsasti ensimmäistä kertaa ja opetteli hyppäämään ja jopa toiminut alottelevien naisten talutus ratsuna.

Hevosen tarhakaverina on arka parivuotias ja se opettaa ettei tarvitse stressata kaikesta. Fiksu ruuna, joka vastustaa sisällä juomista ja juo kuin pieni sieni ulkona.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti