Tänään lämpötila oli noin 15 ja oli tuulinen päivä. Eipä siinä mitään muuta kuin mahtava tilaisuus juoksuttaa liianssa pientä ruunaa. Ruunan kanssa kaikki olisi varmasti ollutkin ihan ok, mutta meillä oli pressumainen iso pussukka lentänyt kentälle. Päätin hyötykäyttää tilaisuuden ja antaa hevosen ensin tuijotella pressua ja sitten alkaa juoksuttamaan joka askellajissa sitä ympyrällä, jossa pressu on minun jalkojeni vieressä. Aluksi sitä pressua ympyrällä mulkoltiin aika ruimasti, mutta pikku hiljaa herra alkoi rauhoittua ja siirryttiin ravi työskentelyyn. Ravissa asiat sujui todella hyvin, mutta sanotaan kolme hyuvin juostua kierrosta ja yhtäkkiä havahdutaan että pressu on keskellä ympyrää ja hirmuinen toljotus syökö se pressu pienen ponin.
Saatiin pitkästä aikaa tehtyä muutama nosto laukkaakin ja asiat suijui ihan mutkattomasti eikä tarvinnut tapella sen liikkumisen kanssa. Oli mukava nähdä nakki tavallaan todella uteliaana mutta hirmuisen epäilevänä. Tuollaiset pressut ovat aivan ok mm kentän ladoilla jne. Mutta kentällä joka on muuten tyhjä tai max siellä on joitakin tötsiä tai esteitä niin se ei vaan Nakin mielestä ole oikea paikka pressulle, jolloin normi pressustakin tulee epäilyttävä.
Lopuksi toki otimme vielä lähempään tuttavuuteen kyseisen pressun eikä se nyt niin hirmuinen loppujenlopuksi olekkaan.
Olipa hassun hauska tapahtuma. Kivasti kirjoitettu ja kuvat kertoi paljon. On se vaan niin, että ei elämässä tarvitse mennä kauas löytääkseen jotain ihmeellistä ja suurta.
VastaaPoistaEi Huugon eikä kenenkään muunkaan.
Toivon teille kepeää ja arjenseikkailuja !