Sadan vuoden jälkeen yksi kirottu puomi

           
Nakkasin iloisen kesäpäivän kunniaksi puomin keskelle kenttää ja sitten alettiin muistelemaan, että mikäs tikku tämä tämmönen on.

Eipä ehitty kun puomi heittää niin ruunapojan energia tasot nousi valtavasti. Yli reipasta käyntiä jo alusta asti. Hevosen kanssa käveltiin ensin kahdeksikkona puomin yli ja sen jälkeen samaa ravissa. Nakki oli yli virittynyt ja tosiaan se näkyy ylitempoisena ravina ja jännittyneenä. Aluksi se pysyi mukavasti ravissa, mutta lihasten lämmetessä hevonen otti herneet nenään, kun oikealle käänyttäessä pyysin taipumaan sisälle, jottei ravaisi pääpystyssä lapa edellä jäykkänä. Siitä kimmastuneena se sitten tarjosi laukkaa.

Laukassa tehtiin pääty-ympyrällä puomia ja haettiin tasaisia lähestymisiä, koska kuski ei osaa ratsastaa ja hevonen oli liian innokas. Pari kertaa koko homma meni takapuolelleen, mutta siitäkin selvittiin ilman kaatumisia. Tuolaisissa asioissa huomaa hyvin kuinka tasapainoinen tuosta hevosesta on tullut. Ennen oltaisiin oikeasti jouduttu keräileen kamoja pidempän kun pienen laukan noston verran kompastumisen jälkeen.

Loppu ravit ja käynnit suoritettiin viileällä hiitti baanalla. En voinut vastustaa hevosen laukka intoa joten yhden suoran se sai ottaa reipasta laukkaa pitkänä ja sitten jäähdyteltiin hölkällä ja pitkät loppukäynnit.

 Lämpimässä kelissä hevonen tottakai hikoili, joten se piti pestä. Ajattelin, että talven jäljiltä saippua pesu voisi tehdä hyvää iholle, jos kutina lakkaisi. Kyllähän se huomenna aamulal pyörii, mutta ainakin vähän puhtaampi ja kyllä hien pois pesu tekee hyvää. Varsinkin lämpimänä päivänä oli varmasti hevoselle kiva että hiet pestään pois.

Tottakai piti räpsästä kuva, että se on kerrankin puhdas !