Parit päivittelyt

Hyppäsin sarjaa Nakin kanssa ja kuten moni varmaan blogia pitempään seuranneet tai minut henkilökohtaisesti tuntevat tietävät, niin ne eivät ole koskaan olleet ratsastajana tai ratsukkona se ykkös juttu.

Se perustuu siihen, että tarpeaksi montakertaa kun mätkähtää tantereeseen ei tee sellaisia tehtäviä enää ylittää. Hugo myöskään ei ole mikään varmin hevonen sarjaesteillä. Sen vaiko kuvio on hypätä isosti a-osa ja mennä b-osasta ohi. Ja tälläiset mukavat muistot takaraivossa lähdettiin hyppäämään.

Paikat eivät osuneet muutaa kuin puomeina ja koko muu aika roikuinkin hevosen harjassa ja vain rukoilin, että pysyn kyydissä. positiivista sinänsä vasemmassa kierroksessa uskalsin jo jopa jossain vaiheessa hellittää harjasta ja ratsastaa a-osalle ajoittain jopa ihan hyvin.

Oikea kierros olikin sitten aivan eri tarina. Eka lähestyminen tähän kierrokseen kahtena esteenä ja hevonen tuijotti tehtävää, kuin mitäkin tappajaa... Ylitti kuitenkin hienosti ja siitä ne ongelmat loppujenlopuksi sitten lähti. A-osalle lähestyttiin kivaa rauhallista laukkaa ja iso hyppy sisään ja muistikuvat sarjan välissä olivat lähinnä pidä kii pidä kii ja toivo ettei kaadu kurvissa. Positiivena puolena mainittakoon että henkisentuen(jenna) mukaan se ei näyttäny kertaakaan sille että olisi menossa ohi. Myönnän että sille se tuntuikin ja aloin pikkuhiljaa hellittää kakkajönnityksestäni ja luottaa siihen että se menee yli. Sitten se pieni ?#¤/(!&(##//"/"(#) päättikin koittaa ohimenoa. korjasin vasemmalla pohkeella ja oikealla ohjalla ja se korjaantui, mutta olin jo menettänyt tasapainoni enkä ehtinyt enää mukaan hyppyyn, joten taas tiesi että tantere kutsuu.  kaulassa roikkumassa ja kun tajuaa tuijottavansa hevosen etujalkoja ymmärtää päästää irti ja hevonen kiltisti oli tallomatta ylitse. Mokoma ahmatti kipitti onnellisena aterioimaan. Nousin polvilleni hiekasta ja siinäkohjtaa tuli sellainen kipu, ettei tästä ihan heti nousta. Jenna nappasi hevosen aterioimasta ja epätoivoisesti kömmin ylös ja suoritin pikkusarjan ja totesin että pyörryttää niin pahasti ettei pysty ratsastamaan, joten jenna ystävällisesti loppu verrytteli innokkaan pikku hevosen.

Sanotaan että tapahtuneesta on jo varmaankin viikko ja edelleen paikat hellänä.

Nakista tuli otettua muutama rakenne kuva ja se alkaa olla jo ihan kivannäköinen vaikka tarvitsisi lisää muskelia, mutta ajan kanssa kaikki.