Tämän kokoisena ratsastaminen

Yllä olevan kuvan julkaisin facebookin ratsastajat ryhmässä ja kysyin uteliaisuuttani mielipidettä meidän menosta. Tuloksena oli n 100 kommenttia, joista 20 koski ratsastusta ja loput minun painoani. Tähän kuvaankin mommentoitiin esimerkiksi, että hevonen näyttää nöyrältä ja yrittävää parhaansa ratsastajasta huolimatta.

Painoa voi kertyä syystä taikka toisesta. Minun tapauksessa masennuslääkityksestä ja ahdistukseen syömisestä. Hevonen ei minun mielestäni näytä kärsivältä ja tuskin kuolee, jos tällänen pulla käy höntsäämässä tunnin päivässä.

Tottakai itsensä altistaa kritiikille, kun julkaisee itsestään kuvia sosiaalisessa mediassa. Yksikin kommentoija totesi, että jos haluaa olla hyväratsastaja niin ruokavalion muutos. En tiedä voiko koskaan painosta huomauttaa asiallisesti. Tarkoitukseni ei ole loukata, MUTTA.Ja kuvitteleeko joku oikeasti, että esimerkiksi koen että olevani normaalipainoinen? Ei tässä koossa se jää huomaamatta varsinkaan, kun kroppa arpeutuu,ihmiset tuijottavat ja äiti muistuttaa asiasta.

Silti pahinta oloa ei aiheuta se, että kommentoidaan negatiivisesti. Pahinta on se mieleen hiipivä ajatus siitä, ettenkö voi painoni takia kivuta enää oman hevoseni selkään. Hugolla nyt ei ole jalka eikä selkä tai muitakaan vaivoja, eikä se ole kärsivältä tuntunut. Mutta herkkä mieli antaa tilaa pahoille ajatuksille.

Täytyy harkita kärryjen ostoa ja jatkaa Hugon opettamista kulkemaan liinassa.

 Tänään harjoiteltiin liinassa juoksemista. Käynti sujuu jo hyvin ravi menee vielä talutus taktiikalla.