Okserien taustalla on lievä kammo siihen että menin yksityistunnilla pienellä ponilla. Tehtävänä meillä oli kolmen esteen sarja. Ristikko-ristikko-okseri ja sanotaan näin että poni hyppäsi okserin kaukaa ja veti esteen jälkeen pään alas. Kaikki voimme kuvitella ettei ollut kovin hauskaa. Kipeesti kun mätkähtää alas pariin kertaan niin tulos on jostain syystä kammo sarjoihin ja oksereihin.
Tästä on vuosia ja Hugon kanssa ollaan varovasti hypelty oksereita, mutta kyllä niillekkin lähestytään harjasta pidellen ja toivoen ettei jalka jää okserin takapuomiin tai muuta.
liuhu ei oikeen helpota |
Käytöstavattomat hevoset rajaan sellaisiin käsitellessä piripäihin. Se että ratsastaessa hevonen on vaikea niin sen kanssa voinee elää, mutta kun perus tarhasta hakeminen päättyy siihen että hevonen juoksee pitkin pitäjiä vapaana niin se on huono. Harjatessa potkivat ja purevat hevoset ovat paha juttu myös. Hyvä hevonen on sellainen että lapsetkin voivat käsitellä.
Itsellä kokemusta 1000 kg elukastas jonka tarhasta haku oli yksi operaatio. Kaksin käsin piti narusta ja se päätti vaan ravata eteenpäin. Siinä ei ole paljon tehtävissä kun sellainen vaan lähtee. Tähän ei sinänsä pelkoa ole jäänyt, mutta ihan yleinen vaaratekijähän se on.
Ratsastus lajina on siis yhtä pelkojen voittamista. Täytyy uskaltaa näyttää hevoselle olevansa luotettava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti