Kyllä se jo hevoselta näyttää

Yllä olevassa kuvassa on varmaankin samaan aikaan paras että kamalin ostos koskaan. Nimittäin hra H. Varmaankin kaikki hevosen omistajat allekirjoittavat sen, että kun räntää tulee vaakatasossa naamaan ja hevonen liikkuu yhtä hyvin kun rautatanko niin ei se herkkua ole. Toinen ihana asia on kun hevonen loukkaa, esim. 2015 kesällä kaksi paisetta ja niitä hauduteltiin viikko ja laitettiin pohjallista ja silleensä. 2016 kesällä kilautettiin päivystävälle eläinlääkärille, kun näytti siltä että hevoselta lähtee näkö. Ylimääräisiä sydamen tykytyksiä on siis ansaittu tälläkin kalliilla harrastuksella.

Onneksi on niitä hetkiä, kun pääsee nollaamaan laukkamaastolla,peltorallittelulla taikka rauhallisella käyntilenkillä maastossa. Ja kyllä se motivoi, kun hevonen on hyvillä mielin tekemässä töitä ja kulkee suhteellisen pyöreänä kaikki ravitehtävät.

Tässä on miljoonia kertoja nähty täysin ensimmäinen kuva minusta ja Hugosta. Kuten näkyy takajalat ovat tallissa kuski sählää ja on hieman jännittynyt.

Olisko tää ekoja kunnon ratsasteluja Hugolla vuonna 2014. Kuski tuijottaa hevosen niskaa ja hevonen on jännittynyt. Hevonen on vino vasemmalle, mutta kuuntelee ratsastajaa, joka on positiivista. Itse tykkään tästä kuvasta, koska Hugo on todella erinäköinen tässä kuin nykyään sekä kuva on laadullisesti hyvä. Häiritsevät asiat ovatkin nuo ruskeat ohjat, lyhyet jalustimet ja mielenkiintoisen vino tausta. 

Tämä laukkakuva kiteyttää aika pitkälti koko laulla harjottelun. Se oli kamalin kokemus ehkä hmm ikinä ja ratsastusta oli takana useita vuosia. Se vaan meni niin lujaa ja pelotti aina pysyykö se seuraavassa kurvissa pystyssä kun ruuna paineli menemään. Edelleen kuski istuu polvet suussa, mutta lyhyt jalustin tuo tiettyä turvallisuuden tunnetta ainakin itselle. 

Muutama kuukausi myöhemmin hevonen on suht suorassa, kuskilla ohjat löysänä, kädet sylissä,jalustimet vielä lyhyemmät ja kantapäät ylhäällä. 

Alamäkeen etupainoisella hevosella, jolla on oudot kaviot. Tykkään tästä kuvasta, koska Hugo on kuuliaisen oloinen ja nätti muutenkin. 

Hugo liikkui jo kesällä 2014 paljon paremmin, kun se tuli meille ja alkoi liikkumaan usempaan kertaan viikossa. Se alkoi löytämään niskasta myötäämisen jaloa taitoa ja kuski könötti missä sattui, mutta hevonen oli ihan mukava. Huomasi hevosen nauttivan tasaisemmasta pohjasta, koska se oli oikeasti paljon mielyttävmpi ratsastaa ja kuskikin uskalsi rentoutua, koska ei tule alamäkiä ja nyppylöitä joihin pelkäisi hevosen kompastuvan etupainoisuutensa takia. 

Hugo on ollut sellainen hyvänmielen hevoseksi ostettu karvakorva, joka esimerkiksi yllä olevassa kuvassa meni esteestä ohi korvat tötteröllä ja kuskilla on vain leveä hymy kasvoillaan. Omituista tavallaan, mutta mikäs siinä.

Hevonen alkoi koti kentälläkin ajoittain hakemaan itseään alas, mutta liike sillä oli kotikentällä aika jäätävää... Treenaamalla se paranee, mutta ruman näköinen sen häntä on. Hyi olkoon! 

Käytiin ensimmäisissä "koulukisoissa", joista saatiin hyvät prosentit helposta c:stä ja hevonen väläytteli ihan kivaakin pätkää.

Hugo jäi aika pitkäksi aikaa kevyemmälle käytölle, koska se meni jumiin ja kipuili vähän kaikenlaista ja pohjat olivat niin kaameassa kunnossa ettei siellä ratsastaa viitsinyt.

Hugon päästyä taas ratsastus rutiiniin kiinni jatkoi se yöreäksi hakemista jälleen. Nyt kuski istuu jo paremmin eikä hevonen ole niin jäätävän etupainoinen.

Kyllä kinttu nousee, kun pitäs kuraan mennä. Kun Hugo alkoi olla hyvä, niin kelit huononivat. Kenttä oli ihan märkää lillua missä sitä ei kiinnostanut tehdä töitä ollenkaan.

Kelit muuttuivat taas hyviksi ja hugo alkoi venyttämään itseään aika hyvin jo, eli muotoon tuli ratsastettavuutta.

Kesä tuli ja kuski istui välillä paremmin ja välillä huonommin. Hevonen rentotui pidemmiksi ajoiksi jo.

Käytiin taas kaverin luona ja hevonen alko kuuntelemaan sielläkin paremmin. Se ei liikkunut varsinaisesti paremmin, mutta se herkistyi huomattavasti. Lieko syy maiseman vaihdoksessa vai missä.

Muutama kaviopaise myöhemmin päästiin taas jatkamaan treeniä. Kuski istuuu' takakaaverra, hevosella suu auki, mutta askel on rentoutunut.

Talli vaihtui,lumet tuli maahan ja hevonen senkuin muuttui tasaisemmaksi. Kuskin istunta hieman rauhottui.

Kevät tuli ja heonen senkun parani se alkoi olemaan ravissa tasainen ja liikkumaan oikein kivasti. Kuski säätää, puristaa polvella ja sählää edeen.

Ja kaksi viimeistä kuvaa kuvastaa nyky tilannetta. Koulusatula löytynyt ja hevonen pyöristynyt laukassa ja kuskin jalka seilaa tyylikkäästi jälleen.