Turhautumista ja onnistumisia

Kyllä olen turhautunut omaan ratsastukseeni. Istun vinossa, kevennän liian ylös, pumppaan jalalla, könötän ja ratsastan käsi sylissä. Potku ahterille olisi siis paikallaan. Tuntuu etten osaa mitään ja hevonen vain juoksee alta pois.

Tänään vuorossa oli sileellä menoa ja suunitelmissa oli pokeenväistön harjoittelu. Ajatuskin nostaa verenpainetta. Jos hevonen olisi voinut vastustaa vielä yhtä apua niin olisin hämmentynyt. Se kulki pää kaksin kerroin turpa ryntäissä ja kulki vinoon lapa edellä astumatta ainuttakaan askelta ristiin. Tehtävää sahattiin pitkälläsivulla aika moneen kertaan suuntaan jos toiseen ja ei se elukka vaan ollut yhteistyöhaluinen. Lopulta saatiin vähän sinne päin eli ehkä 2 cm ristiin, mutta parempi sekin.

Tehtävänä oli pitkäsivu pohkeenväistöä-> raviin-> laukan nosto lyhyen sivun keskeltä->pääty-ympyrä-> kulmassa rauhalliseen raviin-> ja toinen pitkäsivu temmon lisäyksellä.

tehtävä oli muuten kiva, mutta hevonen alkoi nopeasti odottamaan laukkaa ja se esitti varmaan töltit,piaffet,puffit, passit ja peitsit kuni saanut laukata. Päättäväisesti jatkettiin ja temmonlisäyksessä se alkoi punkeaan lavalla. Jalka ei korjannut asia ja huomautin asiasta raipalla. Laukkaan haluava hevonen kiskaisi eteenpäin huiskautti hännällän ja sitten lähdettiinkin ihan kivaa laukkaa. Laukan ainoa ongelma oli,että raviin siirtyminen ei maistunut. Parin kierroksen jälkeen rauhottui onneksi. Sen jälkeen tein niin että pidin hevosen laukalla ja pitkät sivut otin reippaasti eteenpäin ja lyhyelle sivulle takaisin normaalitempoiseen laukkaan. Tämä tehtävä oli lähellä Hra H:n sydäntä ja lisäsi tempoa kivasti ja tuli takaisinkin oikein mukavasti.

Loppujen lopuksi olen tyytyväinen hevoseen se nosti jalkojaan ja oli mukavan pirteä. Kuski tosin könötti sähläsi ja sääti, mutta pääasia että hevonen oli hieno.