Vanha tuttavuus ja Hugo alkeisratsuna

Ratsastin Dakotan keskiviikkona. Dakota on Alangontallin viisi vuotias lv ruuna. Olin viimeksi mennyt Dakotalla vuosi takaperin. Silloin Dakota harrasti testaamista. Se pysähtyi eikä liikkunut minnekkään.

Dakota käveli oikein hyvin. Käynnissä tehtiin pysähdyksiä ja liikkeellelähtöjä ja katsottiin, että käynti on etenevää. Teimme molempiin suuntiin pääty-ympyröitä. Kävi saman tien selväksi, ettei Dakota ollut kovin yhteistyöhaluinen. Se kulki nenä ulkona ja laittoi vastaan. Saman tein, kun saatiin nenä sisään, kehuin.

Raviin siirtymisessä tuli jo ensimmäinen"????!" tilanne. Dakota viskoi päätään eikä hevosella ollut aikomustakaan siirtyä raviin. Huomautin hevosta raipalla asiasta napauttamalla pohkeen taakse. Tätä Dakota protestoi potkaisemalla sisätakajalalla taakse. Ärähtämisen, pohkeen ja raipan napsutuksen jälkeen päästiin raviin. Hevonen kulki ns. käsijarru päällä. Ravi oli tasaista, mutta en sitä raviksi kutsuisi. Pari kierrosta mentiin vaan niin, että saatiin ravi eteenpäin. Kun ravissa oli moottori käynnistetty, alettiin työskentelemään pääty-ympyrällä. Dakota ei taaskaan halunnut kulkea nenä sisällä ja painittiin siitäkin asiasta. Sitten aloimme tehdä ravi käynti siirtymisiä, jotta hevosen mielenkiinto säilyisi. Ravista käyntiin siirtyminen sujui, mutta käynnistä ravin ei kiinnostanut. Taas joutui huomauttamaan raipalla ja taas protestoi ja sen jälkeen siirtyi raviin. kun olin tyytyväinen siirtymisiin ilman protestia ja asetus säilyi siiryimme loppukäynteihin ja isot kiitokset viisi vuotiaalle pikkuhevoselle.

Yksi asia, josta koko ratsastuksen valitin, oli tuo satula. Se on lihiksen vanha ja pidin sitä jo silloin heittoistuimena. Ei ole satula muuttunut mihinkään...

Säälittävää

Torstaina lihis sai toimia talutusratsuna. Ystäväni Jenni, joka ei ole ratsastanut kuin kerran Särkänniemen shetlanninponilla, tuli mukaan tallille. Hän pällisteli Hugoa tovin. Jenni uskaltautui hyvin harjaamaan ja taputtamaan. Jennin kanssa sovimme, että hän kävelee huigin kanssa niin että talutan. Hugo saa kävellä paiseesta huolimatta ratsastajan kanssa. Satulaa laittaessa alkoi Jennin kasvot hieman vaalentua. Sovitettiin Jennille kypärää, kiristettiin Hugon vyö, laitettiin suitset päähän ja laitoin Jennin selkään. Selkään nousu tapahtui hyvin ja rauhallisesti ja Jenni istui selkään pehmeästi. Jenni otti minun yllätyksekseni ohjat samantien oikea oppisesti käteen.

Lähdimme harjauspaikalta kohti kenttää. Jenni nauroi ja lihis kipitti kiltisti pussi jalassa. Kerran pysähdyimme korjaamaan Jennin asentoa. Kentällä Jenni tutustui Hugon liikkeisiin ja minä taluttelin ja lihis lompsi kenttää ympäri. Neuvoin miten avut käytetään ja Jenni tutustui apujen käyttöön tehden ympyröitä ja pysähdyksiä. 15 minuutin jälkeen ehdotin, että laittaisin riimunarun lihiksen kaulalle ja Jenni kokeilisi itse ohjata. Naru oli kaulalla niin, että jos tarve vaatisi saisin siitä helposti kiinni. Jenni ratsasteli kun vanha tekijä. Jenni pitänyt kertaakaan koko ratsastuksen aikana satulasta kiinni vaan piti käsiä oikein mallikkaasti. Jenni teki pysähdyksiä ja liikkeelle lähtöjä itsenäisesti ja lopulta irroitin narun kokonaan, kun ei sitä tarvittu laisinkaan. Olen oikein ylpeä Hugosta ja Jennistä. Jenni ratsasti lähemmäs 45 minuuttia ja teimme loppuun vielä pienen maastolenkin.

jenniltä meinas lähtee mopo käsistä :"D 

Lihis oli oikein kiltisti