Vanha tuttavuus ja Hugo alkeisratsuna

Ratsastin Dakotan keskiviikkona. Dakota on Alangontallin viisi vuotias lv ruuna. Olin viimeksi mennyt Dakotalla vuosi takaperin. Silloin Dakota harrasti testaamista. Se pysähtyi eikä liikkunut minnekkään.

Dakota käveli oikein hyvin. Käynnissä tehtiin pysähdyksiä ja liikkeellelähtöjä ja katsottiin, että käynti on etenevää. Teimme molempiin suuntiin pääty-ympyröitä. Kävi saman tien selväksi, ettei Dakota ollut kovin yhteistyöhaluinen. Se kulki nenä ulkona ja laittoi vastaan. Saman tein, kun saatiin nenä sisään, kehuin.

Raviin siirtymisessä tuli jo ensimmäinen"????!" tilanne. Dakota viskoi päätään eikä hevosella ollut aikomustakaan siirtyä raviin. Huomautin hevosta raipalla asiasta napauttamalla pohkeen taakse. Tätä Dakota protestoi potkaisemalla sisätakajalalla taakse. Ärähtämisen, pohkeen ja raipan napsutuksen jälkeen päästiin raviin. Hevonen kulki ns. käsijarru päällä. Ravi oli tasaista, mutta en sitä raviksi kutsuisi. Pari kierrosta mentiin vaan niin, että saatiin ravi eteenpäin. Kun ravissa oli moottori käynnistetty, alettiin työskentelemään pääty-ympyrällä. Dakota ei taaskaan halunnut kulkea nenä sisällä ja painittiin siitäkin asiasta. Sitten aloimme tehdä ravi käynti siirtymisiä, jotta hevosen mielenkiinto säilyisi. Ravista käyntiin siirtyminen sujui, mutta käynnistä ravin ei kiinnostanut. Taas joutui huomauttamaan raipalla ja taas protestoi ja sen jälkeen siirtyi raviin. kun olin tyytyväinen siirtymisiin ilman protestia ja asetus säilyi siiryimme loppukäynteihin ja isot kiitokset viisi vuotiaalle pikkuhevoselle.

Yksi asia, josta koko ratsastuksen valitin, oli tuo satula. Se on lihiksen vanha ja pidin sitä jo silloin heittoistuimena. Ei ole satula muuttunut mihinkään...

Säälittävää

Torstaina lihis sai toimia talutusratsuna. Ystäväni Jenni, joka ei ole ratsastanut kuin kerran Särkänniemen shetlanninponilla, tuli mukaan tallille. Hän pällisteli Hugoa tovin. Jenni uskaltautui hyvin harjaamaan ja taputtamaan. Jennin kanssa sovimme, että hän kävelee huigin kanssa niin että talutan. Hugo saa kävellä paiseesta huolimatta ratsastajan kanssa. Satulaa laittaessa alkoi Jennin kasvot hieman vaalentua. Sovitettiin Jennille kypärää, kiristettiin Hugon vyö, laitettiin suitset päähän ja laitoin Jennin selkään. Selkään nousu tapahtui hyvin ja rauhallisesti ja Jenni istui selkään pehmeästi. Jenni otti minun yllätyksekseni ohjat samantien oikea oppisesti käteen.

Lähdimme harjauspaikalta kohti kenttää. Jenni nauroi ja lihis kipitti kiltisti pussi jalassa. Kerran pysähdyimme korjaamaan Jennin asentoa. Kentällä Jenni tutustui Hugon liikkeisiin ja minä taluttelin ja lihis lompsi kenttää ympäri. Neuvoin miten avut käytetään ja Jenni tutustui apujen käyttöön tehden ympyröitä ja pysähdyksiä. 15 minuutin jälkeen ehdotin, että laittaisin riimunarun lihiksen kaulalle ja Jenni kokeilisi itse ohjata. Naru oli kaulalla niin, että jos tarve vaatisi saisin siitä helposti kiinni. Jenni ratsasteli kun vanha tekijä. Jenni pitänyt kertaakaan koko ratsastuksen aikana satulasta kiinni vaan piti käsiä oikein mallikkaasti. Jenni teki pysähdyksiä ja liikkeelle lähtöjä itsenäisesti ja lopulta irroitin narun kokonaan, kun ei sitä tarvittu laisinkaan. Olen oikein ylpeä Hugosta ja Jennistä. Jenni ratsasti lähemmäs 45 minuuttia ja teimme loppuun vielä pienen maastolenkin.

jenniltä meinas lähtee mopo käsistä :"D 

Lihis oli oikein kiltisti

Taas kaviopaiseen kourissa

Hyppyreenistä oli siis muutama päivä jo ennen kuin siitä postauksen julkaisin. Pahoittelen laiskuuttani.

Torstaina menin tallille ja hain Hugon. Laitoin kiinni ja harjasin ja putsasin kaviot ja kokeilin jalat. Totesin että oikea takajalka on lämmin. Piti kuitenkin kokeilla, kuinka hevonen liikkuu. Käynnissä oli normaali ravissa lievästi epäpuhdas. Oireet muistuttivat jämsässä olleita oireita ja laitoin viestiä kengittäjälle, josko tulee katsomaan kaviota.

Lauantaina kengittäjä saapui ja tervehti Hugoa ja muisteli uudenvuoden tienoilla tehtyä kengitystä, kun Hugo väänsi vastaan.

Kengittäjä kokeili pihdeillä kaviota ja Hugo aristi kavion pohjaa. Kengittäjä irroitti kengän ja sormet ristissä toivoin että siellä on paise eikä mitään sen kummempaa. Kengittäjä otti kaviota hieman ja katseli että ei tässä kamalasti mitään näy. Ja kysyi onko ajatusta missä voisi olla. Osoitin vanhan paise paikan ja sieltä löytyi paise. Kengittäjä epäili ettei vanha parantunut kunnolla, koska siihen lyötiin kenkä päälle. Kengittäjä avasi paisetta sen verran että sieltä saisi mädän pois.

Sitten hän pällisteli kaviota ja huomasi kavion vasemmalla puolella reijän. paise sielläkin, mutta jo osittain kuivunut.Kengittäjän mukaan tämä oli pistosta johtuva. Eli Hugo on astunut tikun tai vastaavan päälle ja sisään on päässyt bakteereita.

Paiseet eivät olleet pahat ja ne olivat lähes oireettomia ja saatiin hyvissä ajoin pois. Hugo oli koko toimenpiteen ajan asiallinen ja leppoisa vaikka ei kipeän kavion puristaminen kivalle tunnu.

kuva netistä

Sininen täplä vasemmalla on pistokohdan paise joka ei juurikaan kipuillut. Punaisella merkitty on vanhempi ja kipeämpi. Punoinen alue on kapea mutta pitkä.

Hugolla on nyt haude jalassa, jota pidetään perjantaihin asti. Hugolla on nyt oikeatakajalka ilman kenkää ja kenkä lyödään perjantai aamuna takaisin.

Hoito-ohjeeksi saatiin:

Hauteen päivittäinen vaihto

Hevosen kävelytystä

tälläinen jesari viritys hautomassa

Sitten muovikasseja muutamakappale ja lisää jesaria. eikä ole liian tiukalla vaikka sille voi näyttää :D 

Hugo yllätti positiivisesti esteillä

Hugo oli aluksi todella laiska. Se oli kevyt järkytys, kun ei meinannut jaksaa liikkua minnekkään. Pikku hiljaa löydettiin kaasu.

Alkuverryyttelyssä teimme ympyröitä ja siirtymisiä. Pyrin saamaan hugon pehmeäksi ja taipumaan hyvin. Teimme myös tempon vaihteluja ja peruutuksia.  Hugo oli mukavasti avuilla.

Aloitettiin hyppääminen molemmilla pitkilläsivuilla oli pystyesteet. 40 cm korkeudessa tultiin ihan iloisesti ja siististi molempiin kierroksiin. Lähestymisissä löytyi sitä odotettua imemistä esteelle. Hugo lähestyy estettä ja viimeiset muutama askel ovat reippaampia ja voimakkaampia.

Nostettiin 70 cm korkeudelle. Siinä ongelmat alkoivat. Hugo kielsi koska yhtäkkiä toisen esteen alla oleva puomi oli hirveän pelottava. ja toisen esteen puomi oli pelottavan värinen. Raipalla napauttamalla ylitti esteen. Tultiin ihan normaalisti ja hevonen tuntui siltä että yli menee, joten tarvetta ei tunutunut raipalla napauttamiselle olla. Ja kappas kettua liinat kiinni. Uusi lähestyminen ja yli. Sitten saatiin varmuus tähän oikeaan kierrokseen ja vaihdettiin toiseen. Siinä mentiin yli kaikista, mutta yhtä estettä päin se hyppäsi joka kerta. Veikkaan että ongelmana oli esteen väri se sulautui todella hyvin taustaan, joten voi olla ettei se ollut varma esteen korkeudesta.

Lopuksi hypättiin 93 cm pariin kertaan vasemmasta kierroksesta ja lopetettiin siihen. )3 tullaan jo varmasti. Puomi välillä kolisee, mutta yli menee.

Loppu verkassa mentiin eteen alas ja otettiin vähän ympyröitä. Isot kiitokset hevoselle ja talliin. Hugo oli todella tyytyväinen itseensä ja se näkyi.

Lähestyminen huonosti

Kyllä Hugo vaan tykkää hypätä

Hugo trailerissa

Trailerissa matkustaminen on hevoselle stressaavaa, mutta ne tottuvat siihen. Trailerissa olemista on kuitenkin hyvä opettaa nuorille hevosille, koska ne todennäköisesti sinne joskus sinne joutuvat.

Meillä kuljetuksessa on hevosella kuljetus suojat joka jalassa. Myös riimu ja naru jotka ovat ehjiä ja oikean kokoiset. Riimunaru on sellainen että sen saa tiukalle vetosolmulle.

Hugo on asiallinen kopitettava. Koppi auki kävelen edellä hugo pysähtyy lastaussillalle ja katselee ympärilleen hetken. Sitten se tyytyväisenä marssii traileriin. Ei sen kummoisempaa.

Kun traileri on laitettu kiinni ja lähdetään liikkeelle Hugo kiltisti seisoo trailerissa oli se yksin tai kaverin kanssa. Mutta jos traileri pysähtyy kesken matkan esimerkiksi liikennevaloihin Hugo kuopsuttaa trailerissa aika reippaasti.

Kun trailerista tullaan ulos, Hugo antaa ottaa takapuomin rauhassa pois ja irroittaa itsensä. Peruuttamaan lähtiessä Hugo on rauhallinen, mutta meinaa tulla oikealle liikaa ja tippua lastaussillalta. Jos käy niin että herra siitä putoaa ei säikähdä vaan katsoo kummastuneena. Hugo on trailerista tullessä nihkeä hiestä, koska trailerissa olo on niin jännää.

Kyllä olen niitä hevosia nähnyt jotka eivät koppiin mene mielellään. Tarvittiin yhdenkin hevosen kopitukseen neljä ihmistä. Kun ei meinannut hevonen mennä koppiin vaikka oli liinat ja kaikki mukana. Välillä kisoissakin ihmettelen että kuinka noita hevosia oikeen tänne roudataan, kun jatkuvasti kuuluu #%#%&##%#%(#(%#"R%####### kun ei meinaa koppiin mennä. En itse ainakaan Hugoa laittaisi enoni kyydittäväksi, jos se ei osaisi käyttäytyä.

harjoitusta ja harjoitusta

Eilen pyörähdettiin tuossa kentällä. Epäonnistuneen uima reissun jälkeen. Uima reissu päättyi siihen että lihis ei liikkunut eteen taakse eikä sivuille. puoli tuntia keskusteltiin että lähdettäs pois, mutta njääh herra lillutteli jalkojaan viileässä vedessä.

Kentällä otettiin käynnissä parit ympyrät ja peruutukset. Ravissa otettiin ihan muutamat ympyrät ja haettiin rentoa hevosta. Laukassa taisteltiin sitten että laukataan ja laukka pyörii. Vasempaan kierrokseen tuli muutama hyvä paätkä ja oikea oli kyllä ihan ###)#(&&%(&%¤()/&= mutta yrityksestä pisteet Hugolle.

Raviin olin tyytyväinen ja ajoittain vasempaan laukkaankin, mutta oikeasta laukasta en jaksa edes sanoa mitään..

korpilahden kentällä hyppäämässä

Hugo ei tosiaan päässyt osallistumaan kisoihin kaviopaiseen takia, mutta käytiin hyppäämässä kyseisellä kentällä ihan omia aikojamme. Hugo on ollut heti paiseen puhjettua normaali iloinen itsensä.

Fiilikset olivat kentälle mennessä luokkaa " ei se hyppää yhtäkään estettä koko kentällä" Pakattiin hevoset autoon. Kolera ensin ja hugo perään. Hugo vähän kummasteli kun kopissa olikin jo toinen hevonen. Pienen katselun jälkeen huigi meni koppiin. Hevoset kiinni ja matkaan. matkaan vierähti noin 15 min.

purettiin hevoset traikusta. Kolera sidottiin kiinni traikun ulkopuolelle muustelemaan heinä ja minä varustin hugon. Hugo seisoi suhteellisen paikoillaan ja aikaa ei kauaa mennyt varustuksessa.

Lähdettiin sitten kentälle ja hyppäsin selkään. Hugo katseli ihmeissään vähän kaikkea ja oli jännittyneen oloinen. Betty laski kentällä olevia esteitä ja käytiin Hugon kanssa pällistelemässä muutamaa,

Otettiin alkuravit tehtiin muutamat ympyrät, mutta pääasiassa tutustuttiin kenttään. Hugo katseli mutta kuunteli ihan hyvin,

nostettiin kerran laukka vasempaan kierrokseen ja alettiin hypätä. Ensimmäinen este oli pieni punavalkoinen pysty. Hugo katseli sitä epäilevästi jo kaukaa. Ennen estettä pudotti raville, mutta hyppäsi. Sitten tultiin uudeleen ja sain sen laukassa yli.

seuraavana oli sininen ristikko, jolle kiellettiin kerran. Seuraavaksi mentiin yli.

Ruotsiväreissä oleva sarja oli ylitse pääsemättömän vaikea 60 cm korkeudessa.

Vihreäoranssivalkoinen okseri mentiin helpolla yli.

Lila okseri sininen pysty linja tultiin myös hyvin. kerran päästin hugo liian pitkäksi ja kolautti okserin takapuomiin.

Punainen portti este, joka oli pelottava lähestyä, mutta yli meni.

sitten hypättiin mustavalkoinen viuhka joka oli hieman hämärän näköinen. Toin hugon monta kertaa aivan liian lähelle, mutta hevonen ei kolautellut.

Nämä esteet hypättiin ensin yksitellen pikku esteinä yksitellen, sitten ratana ja lopuksi 60 cm korkuisena ratana,

Hugo oli pelottavan hyvä ja muutenkin vaikka kolauteli ei ottanut juurikaan puomeja. Vieläkin se tulee esteille ilman omaa moottoria, koska haluaa hypätä varovasti ja kyttäilee itse ponnistus paikkaa.

Olin ilmoittanut hugon maanantaina laukaaseen ristikko-50 cm luokkaan. ja sitten ilmoitin tuon ratsastus kerran jälkeen vielä 60 cm.

Valitettavasti selvisi että kisat on nyt peruttu, joten ei päästä sinnekkään hyppäämään...