Mielen virkistystä

Äiti toimi tänään kuvaajana ja lämmittelijänä. Äitini verryytteli Hugon maastossa. Kenttä on sellaista velliä ettei siellä viitsi ratsastaa.

Tämä meidän "este" oli säälittävän kokoinen, mutta ei se esteiden koko ole pääasia. Tärkeintä oli että tulee hevoselle vaihtelua tuohon maastossa puksuttamiseen.

Minusta Hugo oli kaikin puolin hyvä. Se odotti rauhassa ja hyppäsi kivasti. Se ei kaahannut vaan oli oikeasti asiallinen ja herkkä ja meni tempoa jota minä pyysin. Nyt kun videolta katsoo niin on se laukka oikeasti paljon parempaa kuin kesällä. Tiedä mitä tapahtunut. Hugokin jaksoi malttaa, vaikka kotiin päin otti vähän liikaa intoa, jonka takia puomit kolisivat. itsellä oli kylllä hirveää hakemista esteelle istunnan kanssa, kun taukoa itselläkin näistä esteistä.

Näin loppuun pahoittelen postaustaukoa. Pyrin parantamaan postaus tiheyttä, kun päivätkin kestävät kauemmin niin pääsee valoisalla ratsastamaan.