Laiskimus maximus liinan päässä

        
Nakki teki tänään liinassa töitä ja kyllä se ilman apuohjia todella pahasti pää ulkona ja varsinkin vasemmalle se painaa lapa edellä. mieli tekisi käydä selässä korjaamassa, koska todella ärstyttävä ominaisuus eikä hevosesta saa niin paljoa irti.

Nykyään Nakki tekee ravia jo todella hyvin liinassa, mutta laukkaaminen ollut työn takana. Vasen nousi tänään ihan nätisti pitkän neuvottelun jälkeen, mutta hiki siinä meinasi tulla. Oikea laukka nousee, mutta se jatkuu joko alle askeleen tai kaksi. Hevonen tekee oikealle myös herkästi ristilaukkaa eikä laukkaa kunnolla eteen.

Näitä asioita pitää pikku hiljaa korjailla ja laitella. Rankinta juoksutukseen liittyen on hevosen alkunihkeys ravin suhteen. Voi olla että tehtävä on liian yksinkertainen ja tylsä ja tästä johtuen motivaatio on heikko. Pohdin joskos laittaisi ensi kerralla puomi tehtäviä  tai jopa pikku esteen vai voiko hevosta edes liinassa hyppyyttää.

Laukan harjoittelun jälkeen Nakki sentään kulkee eteenpäin, mutta loppuravit vasempaan eivät suju, koska hevosta ei kiinnosta hölkätä vaan haluaisi vain rapsuttaa kutiavia ryntäitään minun selkääni. Suloinen elukakhan se on, mutta tänään oli todella hermo kireällä. Hermo meni totaallisesti, kun en saanut sitä millään kulkemaan ympyrällä loppuraveihin vasemmalle. Se vain kieri ympäri eikä halunnut kävellä eteenpäin vain pyöri paikallaan. Teki pohkeen väistöä ympyrällä ja pyöri paikallaan hienosti. Eteenpäin käppäily ei kyllä kiinnostanu vain niskojen nakkelu ja hanttiin laittaminen. no saatiinpa eukollekkin hiki ja ehkä siinä kävi jo teurasautokin hetken mielessä, koska koita saada 500 kiloisen eläimen kanssa taistelemaan siitä mihin suuntaan menään ja mitä vauhtia. Työt lopetettiin sitten, kun vasempaan kierrokseen saatiin pikkuinen pätkä ravia.

Kokeilin kuvailua myös tolla Canonin pidemmällä putkellä, koska se on laadultaan parempi ja valovoimaisempi. Toki joutuu seisomaan puolen kilometrin päässä, mutta laatu on jees. Myös se ettei ole täysauttomaatti kuvia niin saa tehtyä paljon. Myönnän olevani hieman laiska ja räpsäsen pari pääkuvaa ja sillä sipuli. Oma äiti, joka suurimman osan blogin kuvista on ottanut. Olen itse tyytyväinen kuviin ja pohdin pitäisikö panostaa tuohon lyhyempään putkeen, jotta silläkin saisi kivoja kuvia, koska äitini kuvaa ainoastaan lyhyellä putkella. 

Tukka huonosti :( 

Nakin kanssa tekstiilikaksonen(pukevat siis muutamia samoja loimia että putseja) On ruunan ruupsukka sälli, joka on kaunis kuin karkki ja niin pienen ja hennon näkönen otus ja omaan silmään mielettömän kanis lämpönen. Heitä kuvailtiin sitten oman taistelun jälkeen ja niin ilo kuvata muitakin välillä! Kuvat julkaistu ratsastajan luvalla.

Ajo treeniä

Hämärässä tuli hieman kehnolaatuisia kuvia, mutta niistä varmaan tulee asia ilmi.

Kävin ajamassa Nakilla jälleen kerran ja herra oli oikein skarppina lähdössä lenkille. Se on oppinut jopa hörisemään tarhasta haettaessa. Se on ihan mukavaa. Meillä on jonkin verran pakkasta, joten toppaloimi päällä herra paistattelee päiviään ulkoilmassa.

Äiti ei ole ollut aikoihin kyydissä ja otettiin ihan rauhassa aluksi ja äiti ajoi. Sujui muuten hyvin, mutta Nakki ei oikein halunnut kävellä keskellä tietä, mutta se ei ole uusi juttu.

Pisimmällä suoralla äiti oli kuvaamassa ja hämärä hieman yllätti. Hyvin tuo tahti nykyään säilyy, mutta kiihtyvyys vaatii pitkän matkan.

Lämminhän sille tuli ja sitten vaa rättiä niskaan ja porkkanat naamaan ja talliin möllöttämään.