Meillä oli tallikaveri Jenna huutamassa kentän keskellä. Vaikka kyseessä ei ole ammattilainen niin kyllä maasta näkee esimerkiksi jos istuu etukenossa paremmin kuin miltä se selkään tuntuu. Minulla on selkeä ongelma ohjien pituuden kanssa niin siitä on korvaamaton apu, jos joku oikeasti huutaa siellä kentän keskellä että ota ne ohjat taas käteen, kun olen taas mystisesti heittänyt ne pois.
Jennan yleisin lause tunnin ajalta oli varmasti "ohjat käteen ja ja istu takataskujen päälle". Toistoja toistoja ja toistoja. Hevosella ja kuskilla kyllä hikivirtasi. Pääty-ympyrällä pää asia oli saada hevonen sisäpohkeelle eli tehtiin ylitaivutusta pitäen hevonen kuitenkin uralla.
Ratsastaja istuu jo paljon paremmin, mutta hevonen löntystää. Aijempaan kuvaan verrattuna hevonen on rentoutunut ja rauhoittunut. Takaosa on jossain aivan muualla kuin työssä, mutta edistys askel tämäkin.
Kuski istuu taas etukenossa eikä käytä vatsalihaksia. Ohja on pidentynyt ja hevonen kulkee etupainoisena. Varpaat osoittavat sivulle ja jalka on aavistuksen takana
Tässä huomattavasti armeliaampi kuvakulma, jossa edelleen ratsastaja istuu edelleen hieman etukenossa, ohjat pitkänä, mutta kuvakulma pelastaa esimerkiksi jalan asento ei ole niin paha enää.
Tässä ratsastaja katsoo oikeaoppisesti sen pienen hetken ylös hevosen niskasta, mutta samalla taivuttaa huonosti kohti hevosen harjan väärää puolta.
Laukka, eli Hugon vaikein askellaji pyöristyä, vaati jälleen paljon työtä. Ensin haettiin että hevonen taipuu kunnolla tai vaikka yli ja säilyttää silti ympyrän saman kokoisena. Tuloksena meillä oli pikku ympyrä. sitä sitten korjailtiin ja kun saatiin hyvä ympyrä laukassa ja hevonen myötäämään niskasta välittömät kehut ja käyntiin pitkin ohjin. molemmat ongelmat molempiin suuntiin ja niitä korjailtiin ja tehtiin myötäykseen asti.
Laukan jälkeen hevosessa olikin hieman jopa ryhtiä eikä kuskikaan kamalasti enää könöttänyt.
Kiitokset Jennalle kuvista ja hienosta orja piiskuroinnista.