Vieras pilotti

Jessie kävi ratsastamassa Hugolla ja voin myöntää etten tiedä kumpi meistä nauroi enemmän. Hän on kyllä ensimmäinen, joka sanoo Nakin liikkeitä mukaviksi.

Jessietä sai kyllä komentaa käyttämään raippaa. Siinä naureskelin, että jos hevonen ei kuuden kierroksen pyytämisen jälkeen siirry raviin niin voi sillä kepillä huomauttaa hyvällä omallatunnolla. Hevosta sitten hipaisemalla kaulalle huomautettiin laiskanpulskeudesta. Käskin napauttamaan uudestaan ja kovempaa. Hugo lopulta siirtyikin laiskanpulskeaan raviin.

Pilotti totesi, että Hugo vaipuu herkästi kuolaimen taakse kuten kuvistakin näkyy. Kuskin tuomio oli ettei hevonen oikein ottanut pohkeita läpi. Suurin ongelma oli hevosen eteen saaminen. Kun hevonen alkoi liikkua laitoin heille pienenen ristikon.

Koska Hugo ei hypännyt niin pientä, joten nostettiin estettä.

Esteillä kuski sai vaan olla ja hevonen sai hoitaa työnsä rauhassa. Kuski saattoi saada oikein hyvää pohjaa hyppy täuon jälkeen.

Rakennekuvia pellolla

Olin tallikaverin kanssa ottamassa pellolla kuvia. Suurin ongelma oli pään ylhäällä pysyminen. Hevonen on lihavassa kunnossa, mutta kyllä se sitä toivottavasti.

Kärsivä nakki 

Uutta tehtävää esteillä

Ylempänä on tehtävä puomi-ristiko-puomi ja alempana yksittäinen pysty

Aloitimme peruslämmittelyllä eli teimme siirtymisiä ja peruutuksia ja pysäytyksiä. Eilinen tuuppailu teki hevoselle hyvää, koska hevonen oli taipuisa ja herkkä.

Rulimme tehtävät ensin ravissa puomeina, jotta saatiin tuntumaa kaarevalle tehtävälle ja hevosta hereille. Keskimäisellä puomilla hevonen vähän loikki miten sattuu, mutta annettakon anteeksi.

Oikeassa laukassa huomasi että se on paljon rennompi ja pyörii, muttei sitä oikein voi hallita. Kun paikka osuu, saadaan todella hyvä suoritus tehtävällä. Tavoitteena meillä oli saada kolmelaukkaa jokaiseen väliin.

Keskimmäinen osa nostettiin ristikoksi ja lähdettiin usein liian kaukaa vasempaan hypätessä. Sitä yritettiin korjata saamalla vasen pohje nopeammin läpi ja oikeasti riittävän pitkää laukkaa.

takaset hyvin hereillä

40 cm pikku esteellä ohjat olivat löysänä, kuski ylihyppäämässä ja hevonen innoissaan. Hevonen oli todella kuuliainen ja nöyrä ponnistuspaikkojen suhteen. Ensimmäisellä lähestymisellä se epäröi, mutta raipalla huomauttaessa ponnisti lähes paikoiltaan. Sen jälkeen homma sujui todella hyvin.

 Pörheenä menossa seuraavalle esteellä. Kuten varmaan kuvasta välittyykin alkoi pieni ruuna hieman innostua tehtävästä.

Ei hajuakaan millaisella rämpimisellä tästä alemmasta mentiin yli. Syy tälle oli se, että otin hieman rajusti kiinni puomien välissä, jolloin hevonen teki ylimääräisen askeleen. 

Oikeassa kierroksessa pystylle tultiin sitten vähän vähän kovaa, kun hevonen vähän innostui. Sanotaan, että istuit satulan pohjalla ja jarruttelit ja hevonen ei paljon korvaansa kääntänyt. Seuraavalla kerralla korjattiin ja meni paremmin.

Estekorkeus nostettiin sitten 80-90 cm korkeuteen. Sanotaan että homma meni vähän omituiseksi. Kuski sähläsi aika huolella. Paikkojen suhteen ja heitti ohjat pois.

 Alemmissa kolmessa kuvassa homma menee seuraavasti: kuski hyppää ja hevonen perässä. Hevonen stoppasi ja menin pahasti edelle. Hevonen hyppäsi perässä ja meikäläinen halaamaan hevoskaulaa. Tuloksena jaloillaan maassa ja hevonen katseli hölmistyneenä, että "mites sä siihen nyt tulit". Ei tullut kellekkään mitään vammoja pääsin itse siis vain tärskyllä.

Laskettiin este korkeutta ja otimme toistot kahdesti ja ei ongelmia. Hevonen hyppäsi paljon rohkeammin, ettei se akka sieltä mätkähä alas.Sitten nostettiin epäonistumiskorkeuteen ja saatiin hyvä korjaava vahva hyppy.

Loppuun vähän vielä iloisia kuvia .