Maanantai ja vaativan yleisön silmien alla hyppäämistä

 Käytiin tänään hyppäämässä kentällä olevia esteitä ja menestys oli niin ja näin. Kamera miehinä toimivat niin monet henkilöt että kamera oli lähinnä kiertoleluna. Yleisössä oli läjä päin ihmisiä ja sinne oli eksynyt yksi talvikarvansa kanssa taisteleva shetlanninponi.

Kentällä oli samaan aikaan Nellin poni Viivi, jota Mira ohjasajoi riimulla. Nelli oli laku tunnista kameran takana, joten galleriasta löytyy hmm muutama kuva Viivin karvaisesta nassusta.

Kameramies tai noh nainen kirmasi varsin kiitettävää tahtia oripoikien tarhalle kuvaamaan... Muistikortti sai taas muutaman kuvan, mutta kivoja räpsyjä sieltä tuli!

Pään lepuutus hetki 

Rapsutus tuokio 

Maukas peppuko? 

PH on aika höppänä

Vote on pieni keltainen miehen alku

Suloinen vote! 

Meillä oli kentällä linja, sarja ja yksinäinen portti sekä pysty ja tottakai ravipuomeja.

Ravipuomeilla lämmiteltiin ja se meni kävelyksi, kun ei mahtunut lihun kintut väleihin.

Lämmiteltiin pystyllä, jolle kiellettiin muutaman kerran, koska hui oli pelottava este, taas.. Mutta kun hevonen meni yli niin hyppäsi kivasti.

Sitten hyppäsimme porttia, jolle ajoittain tuntui että hevonen oikeasti imi aavistuksen liiankin lujaa. Alkuun otimme taas pari keltoa ja kun mentiin yli niin mentiin oikein kivasti.

Linjalla oli ristikko x määrää laukkaa pysty. Sanotaan näin että kielettiin ristikolle ja pystylle ilman ns. jätti suurta virhettä. 

Sarja oli aika fiasko... A osalle tultiin ihan kivasti ja rauhallisesti. Matka B osalle parin laukan välillä oli jotain muuta. Siinä ei pilotti ehtinyt paljoa laukkoja laskea kun oltiin kurvastu jo kentän toiseen päähän.. Hevonen vähän kiehahti, että jos ei taidolla niin vauhdilla. 

Kun tulimme ratana linja, oikealle ja yksinäinen pysty niin oli kyllä tekemistä, koska linjan pysty oli okseri. Laskeuduimme aika paljolti väärässä laukassa ja otettiin kurvissa kohti pystyä ristilaukkaa, oikeeta laukkaa ja ravia, mutta päästiin suht kivasti pystylle. tätä toistettiin muutaman tusinan kerran.

Seuraavaksi tultiin ravipuomit, sarja, portti,käännös oikealle, yksinäinen pysty, sarja linja. Puomit oli ihan ok, ongelmat olivat sarjalla. Hugo lähti B osalle vaan niin lujaa ettei sitä muistanut kiireessä kääntää. Toistojen määrästä ei ole käsitystä, muttta monta kertaa se tultiin. 

Kun vihdoin päästiin portille vedettiin stopit ja uudestqaan tultaessa tultiin iha hyvin, mutta unohdin kääntää oikealle, joten teimme joka kertam ielenkiintoisen suunnan muutoksen kohti pystyä. 

Pystylle ihan ok ja siitä sarjalle taas varsin reippaasti, mutta pilotti kyydissä, joten kaikki hyvin..

Linja ei mennyt ihan putkeen ristikko oli pysty ja sen eteen vedettiin liinat kiinni.. uudella yrityksellä yli. Okseri oli hirvittävä ja sille otettiin kieltoja silloin tällöin ja tolloin ja välillä meni yli ja välillä ei.

Tänään ei vaan oikeen ollut meidän päivä esteiden osalta, mutta toivotaan että ensikerta on mielyttävämpi.

Sunnuntain äidin rääkki

Sunnuntaina oli äidin vuoro joutaa köpöttelemään kentälle. Äiti väittää ettei ole teknisesti osaava ratsastaja, mutta kun hänelle kertoo että tästä kulmasta tähän ja näin niin menee todella hyvin.

Äidin tehtävä käynnissä oli olla pääty-ympyrällä ja saada Hugo myötäämään niskasta ja asettumaan sisään. Alkuun äidille tehtävän hahmottaminen oli haastavaa, mutta pian alkoi valjeta mitä siellä pitää tehdä. Hugo punki rumasti sisäpohjetta vastaan, joten sitä korjattiin ja kun Hugo suostui molempiin suuntiin kulkemaan nätisti siiryttiin ravi tehtävään.

Tehtävänä oli rata leveys suuntaan leikkaa( en tiedä onko kukaan muu tälläistä termiä kuullut) Tehtävä tultiin alussa niin, että lävistäjä suoritettiin käynnissä ja muuten ravaten. Suurin ongelma oli saada hevonen kulkemaan suorassa. Kun tehtävä sujui näin siiryttiin tekemään koko tehtävää ravissa. Alkuunsa lävistäjälle tultiin hitusen reippaassa tahdissa. Homma alkoi rauhoittumaan ja Hugo pysyi suht suorassa ja taipui hyvin.

Seuraavaksi pyysin äitiä jatkamaan ravissa ja tekemään koko rata leikkaat niin, että niistä muodotuu kahdeksikko. Tässä hommassa ei tarvinnut laisinkaan neuvoa, koska homma sujui moitteetta. Äiti otti muutaman kierroksen laukkaa kumpaankin suuntaan..

Seuraava tehtävä oli pituuslävistäjälle->keskelle 3 asekelta käyntiä->oikealle->pitkäsivu laukkaa->ravia->lävistäjälle-> keskelle 3 askelta käyntiä->vasemmalle->pitkä sivu laukkaa ->raviin->lävistäjälle
tätä jatkettiin tovi. Käynnistä raviin siirtyessä Hugo tarjosi laukkaa, mutta äiti sai hyvin pidettyä. Alkuun siirtymiset olivat aika nopeita ja rauhaa ei näkynyt, mutta molempien sisäistässä tehtävän alkoi sujua. Hevonen rauhoittui eikä touhottanut yhtä pahasti.

Tehtävää vaikeuttaakseni vaihdoin tehtävää siten että, kuvio pysyi samana, mutta tehtävää suoritettiin ravissa lukuun ottamatta lävistäjän laukkaa. Hommaa vaikeutettiin vielä siten, että jos lävistäjälle saavuttiin oikeassa kierroksessa nostettiin oikea laukka ja jos vasemmalta niin vasenta. Homma meni harvinaisen hyvin. oikean laukan kanssa oli tekemistä, mutta se löytyi pikku hiljaa. Pitkien sivujen ongelma oli, että Hugon mielestä tässä täytyy saada laukata, kun äskönkin laukattiin. Äiti piti hyvin hermonsa ja sai hevosen lopettamaan ylimääräisen nostelun.

Itse kävin selässä ottamassa vielä hiukan laukkaa, jonka jälkeen äiti meni tekemään loppuverryyttelyn maastoon

miten meni siis noin niinku omasta mielestä

Mira, joka on esiintynyt blogissani muutama kuukausi takaperin auttoi minua kantamaan kentälle muutaman lisä tolpan. Iso kiitos siitä, koska apu nopeuttaa ja kevittää työtä.

Ajattelin pitää tehtävän suhteellisen yksinkertaisena, jotta voidaan keskittyä erilaisiin yksityiskohtiin. Tehtävä yksi oli puomi-puomissa toinen pää ylhäällä-puomissa toinen pää ylhäällä-puomi-puomi. Rakensin myös kentän puolikkaan keskelle vaalean punaisen okserin.

Ennakko odotukseni olivat:
-Puomitehtävä tulee olemaan todella haastava tahdin säilymisen kanssa ravissa ja etenkin laukan ylläpitäminen.

- Menemme muutaman kerran tutustumaan lumiseen kenttään

- Okseri tulee rymisemään

Aloitin verryyttelyn sillä, että hevonen kulkisi rennosti aavistuksen itseään venyttäen käynnissä ja ravissa. Kun olimme ravailleet tovin ja saaneet hyviä pätkiä. siirryimme tulemaan puomeja. Ensimmäisillä kerroilla Hugo siirtyi käyntiin, ostittain oli oma syyni etten pyytänyt sitä välttämättä tarpeeksi eteen, mutta hevonen sekosi osittain omissa jaloissaan.

Aloin tämän jälkeen tulemaan laukassa. Laukan säilyminen oli todella vaikeaa ja Hugo siirtyi raviin useaan kertaan, koska en saanut sitä hyvin ensimmäiselle puomille. Saimme yhden kerran koko linjan tasapainoisessa rauhallisessa laukassa. Hugo kuitenkin pääsi puomit hyvin, koska sillä on ollut ongelmia muutamienkin puomien suorittamisessa. Hugo tarvitsee harjoitusta ja aikaa tälläisille tehtäville, mutta kukaan ei ole seppä syntyessään.

Äiti otti muutaman puomin pois ja laittoi meille tehtävän puomi-puomi-ristikko. Hugo pysähtyi ristikon eteen muutaman kerran, koska ratsastin hieman arasti ja Hugon mielestä oli pöyristyttävää, että yhtäkkiä onkin ristikko. Korjasin asenteeni enemmän siihen, että yli mennään eikä siitä neuvotella. Hugo hyppäsi esteen oikein nätisti.

Äiti nosti ristikon pystyksi jolla oli korkeutta ehkä 40 cm(?) Ja tulimme tehtävää, mikä sopi Hugolle todella hyvin sillä se tykkäsi, kun esteen koko hieman kasvoi ja sai hieman jopa jo nostaa jalkojaan. Iloisena se meni korvat eteen päin. Olisi pitänyt tuoda sitä lyhyemmällä ohjalla ja aavistuksen reippaammin, mutta aina on kehitettäää.

Tulimme vaaleanpunaista pystyä, jonka alla oli vaaleanpunainen portti. Olettamukseni oli että taistelemme puolituntia, että pääsemme edes 5 m päähän teestä. Vastoin kaikkien odotuksia Hugo hyppäsi ensimmäisellä kerralla pystyn eikä ollut edes kieltäytymässä. Ohjien olisi pitänyt olla paremmin käsissä, mutta muuten hyppääminen oli todella hyvää ja hevonen otti jopa tosissaan vauhtia esteelle ja käytti takajalkojaan.

Yhtä tulevaa juttua varten halusin nostaa sarjan toistakin osaa. Syyn voi osa arvata ja osa tietää, mutta informoin siitä sitten lähempänä. Sarja oli siis koko luokkaa 40-50 cm ja tulimme sitä todella hyvällä otteella. Hevonen oli menossa ja kuski eikä meillä ollut mitään ongelmia ylitysten suhteen. Laukka olisi saanut olla aktiivisempaa erityisesti vasempaan kierrokseen. Hevonen lähti kaarteesta voimakkaasti eteen, mutta hyytyi sarjalle tullessa. 

Halusin tehdä vaaleanpunaisesta portti pystystä okserin ja laskeuduin alas ja nostin takapuomin knnattimille ja kipusin takaisin selkään. äiti mittasi estten korkeudeksi noin 90 cm. Tulimme ensimmäisen kerran ja Hugo pysähtyi esteen eteen, mutta hyppäsi paikoiltaan ja kolautti takapuomiin, muttei pudottanut estettä. Seuraavalla kerralla Hugo kielsi muutaman kerran ja kun pääsimme li oli se yhtä tyylikäs kuin ensimmäinen ja olin pahasti jäljessä, mutta selviydyimme ainoastaan puomin pudottamisiella. Saimme muutamat hyvät hypyt ja ne eivät tietenkään tallentuneet kameraan... Tulimme sarjan muutamaan otteeseen ja jatkoimme okserilla. Hevonen otti ikävästi kierroksia koneeseen. Se hyppi laukassa ja painoi ulkoapujen läpi ja riehui ja otti vauhtia koneeseen. Sain kuitenkin Hugon suhteellisen rauhalliseksi, joten pääsimme jatkamaan okserin hyppäämistä. Hugo kolauti taas ja sille iski rimakauhu, joten tavoitteeni oli, että kerran menee yli niin voimme lopettaa. muutamien lähestymisien jälkeen Hugo pysähtyi, mutta hyppäsi kuitenkin, joten en varautunut ollenkaan. Pääsin siis ilmojen teille...

Polvi ei ainakaan purista... 

tippuu...

tippuu.. 

Pyrkii pelastautumaan 

Selviytyy

Olen todella ylpeä Hugosta, koska se yritti ja oli hyvin kuulolla ja iloisena suorittamassa tehtäviä